lauantaina, joulukuuta 30, 2006

Perunasalaatti


Vielä ennättää valmistaa huomiseen juhlintaan perunasalaattia!
Itse en osaa ostaa kaupan valmista salaattia vaan aina mieluummin teen salaatin itse.
Vuosien saatossa olen reseptiäni kehitellyt ja tällä hetkellä se näyttää tältä:

-------------------------------------------------------------------------------

- 7 kiinteä maltoista perunaa
- 2 jouluista omenaa
- 2 valkosipulimaustekurkkua (kokonaisia kaupan hevi-osaston tynnyristä)
- 4 kananmunaa keitettynä
- 2 salottisipulia
- pari ruokalusikallista majoneesia
- purkki kermaviiliä
- myllystä suolaa ja mustapippuria
- valkopippuria ripaus
- cayannepippuria 1 tl
- grillimaustetta oman maun mukaan

Keitä perunat al dente ja jäähdytä kylmässä vedessä nopeasti. Kuutioi perunat pieniksi kuutioiksi. Kuutioi myös omena, maustekurkut ja kananmunat.
Hienonna salottisipulit hakkeeksi.
Laita kaikki kuutiot astiaan ja rouhi sekä mittaa mausteet sekaan. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita.

Täräytä purkki kermaviiliä sekä muutama ruokalusikka majoneesia ja sekoita varovasti kastikkeet joukkoon.

Anna mieluusti maustua yön yli jääkaapissa mutta hyvää tulee jos salaatti saa edes päivän maustua jääkaapissa.


--------------------------------------------------------------------------------

Huomenna otamme ystäväperheemme kanssa Uutta vuotta vastaan ihan kotosalla.

Menussa on luvassa itse tehdyt hampurilaiset (sekä sämpylät että pihvit teemme itse) tikkuperunoiden kera, paljon kuohuvaa ja yösyömiseksi tuota pottusalaattia, nakkeja ja mausteisia pikkupasteijoita. Niin ja tietenkin kaiken kruunaa jälkiruoaksi tarjottava kakku...se on vielä täytteen osalta mietintämyssyssä, pohja on jo paistettu.

Huomenna siis Terhin keittiö hiljenee vastaanottamaan Uutta vuotta ja mielessäni jo kehittelen uusia makoisia reseptejä ensi vuodelle ja jotain muutakin jännittävää on luvassa!

Hyvää ja kuplivaa Uutta vuotta kaikille blogini lukijoille!

keskiviikkona, joulukuuta 27, 2006

Pekoni-taatelikääröt


Tapanin päivän iltaa vietimme anoppilassa nauttien pikkuherkkuja. Maistelin viime viikolla erilaisia sormipaloja töihin liittyvässä asiakasillassa ja sieltä mieleeni jäivät nämä pekoni-taatelikääröt. En ole varma miten ne olisi pitänyt tehdä mutta kyllä näistä melkein yhtä hyviä tuli.

------------------------------------------------------------------------------

- pussillinen taateleita (käytin Pirkka-merkkisiä)
- paketti pekonia

Leikkasin yhden pekonin siivun kolmeen osaan mutta olisi ehkä pitänyt laittaa vain puolikas per taateli.
Kääräise pekonin siivu taatelin ympärille ja paista kuumalla pannulla rapsakaksi.
Anna jäähtyä kunnolla ja nauti sormipaloina.

------------------------------------------------------------------------------

Muita herkkuja naposteltavan oli:

- pikku suolakurkkuja
- Aura Goldia ja Ritari-juustoa
- punasipuli-tomaattisalaattia
- suolakeksejä ja Tapini-keksejä
- palvattua poroa
- Stockan Herkun viski-metukkaa


Juomana meillä oli tällä kertaa olutta ja siideriä.

Siinähän se Tapani vierähti napostellen ja tv:tä katsellen.
Nyt alkaakin sitten Uuden Vuoden herkkujen suunnittelu!

sunnuntaina, joulukuuta 24, 2006

Joulupöydässä

Jouluaattomme alkoi rauhallisella heräämisellä kahdeksan kieppeillä.
Heti aamusta oli äiti jo aloittanut joulupöydän valmistelut ja me lapset kirmasimme ihanassa muutaman asteen pakkasessa pulkkamäkeen. Olipa muuten ihanaa laskea oman pojan kanssa riemusta kiljuen pulkkamäen hyppyristä!
Pulkkamäestä suoraan pääsimme vastantuoksuiseen saunaan ja sen jälkeen liityinkin äitini seuraan valmistelemaan joulupöytää.


Minä vastasin kattauksesta sekä munavoin teosta cocktailpiirakoiden kaveriksi. Tänä vuonna en ennättänyt leipoa piirakoita itse vaan kävimme hakemassa ihan pakastealtaasta valmiita. Voisulan hunnuttamina ne maistuivat joulupöydässä yhtä hyviltä kuin itsetehdyt.


Joulupöytäämme pääsivät tänä vuonna:

- palvattu kinkku
- juhlakinkku
- palvattu hirvenpaisti
- kylmäsavu saksanhirvi
- kylmäsavu poro
- suolalohi
- silliä
- kylmäsavulohirullia (täytteenä mustapippuri-tillituorejuustoa)
- erilaisia sinappeja
- kermaperunoita
- rosollia ja vaahdotettua kermaa
- metsäsienisalaattia
- porkkanalaatikkoa
- lanttulaatikkoa
- perunalaatikkoa
- cocktailpiirakoita ja munavoita
- Ritari-juustoa
- Aura Goldia




Varsinkin minä suorastaan rakastuin palvattuun kinkkuun. Miten ihanan mehukasta mutta silti kuivahkoa...en osaa selittää...ja semmoinen savun maku, nami!!

Ruoan jälkeen laskettelimme hieman kupujamme ja joulupukki tonttuinen kävi tuomassa lahjoja vähän liikaakin...voi sitä pienen ihmisen riemua kun hän näki omat pakettinsa.

Pakko myöntää, että hymyilytti itseäkin kun avasin omani ja siellä oli paketissa Sonyn DSLR-A 100 järjestelmädigi :)...eiköhän nämä ruokakuvat nyt jatkossa parane laadultaan jonkin verran :). Kunhan ensin opin käyttämään! Pukki muisti minua myös mm. villasukilla, Mariskoolilla, lukemisella, espresso-kupeilla, Koko-astioilla, Ultima Thulen laseilla jne...olen siis ilmeisesti ollut aika kilttinä :).

Ilta jatkuu tässä punaviiniä siemaillessa ja rääppien joulupöydän herkkuja sekä nautiskelemalal illaksi varattuja pikkusuolakurkkuja, suolakeksejä, erilaisia juustoja, viskimetukkaa jne... Eilen myös paistoin ihania pikkupasteijoita.
Kaapissa odottavat pekoni sekä taatelit, joista olisi tarkoitus loihtia hieman suupaloja paistamalla. Tänään tai ehkä huomenna....niin ja olut-nakkeja kiukaalla...jääneen varmaankin Tapaniksi.

torstaina, joulukuuta 21, 2006

Lämpimät voileivät - Joulustressin pelastajia?

Niin, onko Joulun alusviikolla stressiä? Käsi ylös kenellä on. Veikkaan, että aika monella mutta suurin osa ei kehtaa myöntää. En minäkään...
Meidän perhe (=lue: minä ja rakas mieheni) olemme juosseet pää kolmantena jalkana ympäri pääkaupunkiseutua. Listalla on ollut viimoisten lahjojen hankintaa (miksi joka vuosi päätän, että hankin lahjat jo lokakuussa mutta joka vuosi samaan aikaan totean, ettei se taaskaan onnistunut?), töissä asiakasiltaa, kotona pyykkäystä ja siivousta...huh, you name it!

Ei tässä hulinassa ole jaksanut miettiä mitään ihmeempiä "gourmet-elämyksiä" viikolle vaan meidän nälän ja toisaalta nautinnon kaipuun ovat pelastaneet ihanan lämpimät voileivät. Jos olisi normiviikko kyseessä, ajattelisimme terveellisesti ja tekisimme leivät ruisleivästä mutta nyt "kiireessä" päätin omavaltaisesti ostaa Fazun rouhepaloja koska siihen leipään nämä toimivat juuri nappiin.

-------------------------------------------------------------------------------

- omavalintaista leipää
- kinkkusiivuja (meillä käytetään ohuen ohuita herkkupalvikinkun siivuja)
- ananaspaloja
- Aura-murua
- Oltermannin siivuja

Laita uuni lämpiämään noin 225 asteeseen.

Levitä valitsemasi leivän päälle kinkkusiivuja. Kinkkusiivujen päälle lisää ananaspaloja, Aura-murua ja höylää vielä pinnalle pari paksua siivua Oltermannia.

Paista uunissa hetkinen, kunnes leivät näyttävät rapsakoilta.
Nauti heti.

-------------------------------------------------------------------------------
Täytteitä näihin leipiin voi vaihtaa ihan omien fiilisten mukaan. Monesti laitan miehelle leivän pohjalle jotain tulista soossia ja korvaan kinkun tonnikalalla. Itse pitäydyn näissä :).

Täytyy kyllä todeta, että en tiedä miten tämä aika olisi riittänyt, jos olisin itse loihtinut kaikki joulun herkut? Rakas äitini on kokannut vaikka mitä ja vaan odotan pääsyä hänen joulupöytäänsä!
Tästä syystä en ole juurikaan jouluisia reseptejä tänne kirjannut koska itse en ole vielä koskaan joulua laittanut ruokien osalta alusta loppuun. Olen saanut kunnian nauttia muiden herkuista.
Palaan kuitenkin aiheeseen ja esittelen tämän vuoden joulupöydän varmaankin joulupäivänä.

Toivotan vielä kerran kaikille lukijoilleni todella maukasta Joulua! Kumarran ja kiitän, jo yli 10.000 ruokaihmistä on vieraillut sivuillani. Upeaa!!

keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006

Maukasta Joulua!




Maukasta Joulua kaikille sivujeni lukijoille!




p.s ensi vuonna on luvassa uutta jännää :).....

maanantaina, joulukuuta 18, 2006

Juustoinen broikkupasta


Näin arki-iltana on ainakin meille tärkeää valmistaa maukas illallinen nopeasti.
Yleensä se syntyy pastasta ja broikusta. Tänään ryyditimme annoksen erilaisilla juustoilla ja pakastevihanneksilla. Juu, ei aina kaiken tarvitse olla tuoretta kun pakastealtaasta saa nykyään todella maistuvia vihanneksia.

------------------------------------------------------------------------------

- 400 g maustamatonta broikun filettä
- Valion ruokakermaa about 4 dl
- Aura-murua vajaa pussi
- purkki ananaspaloja
- pussi pakaste parsakaalia
- pussi baby-porkkanoita
- cayannepippuria maun mukaan
- suolaa ja mustapippuria myllystä
- saosta Maizenalla jos tarvis

- tuore pastaa paketti

- pinnalle ripottelin vielä Mustaleima-murua

Minä annoin kotimatkan ajan pakastevihannesten sulaa elikkä kun olin kotona ne oli lähes sulia. Siten ne kypsyivät nopsaan wokissa mutta jos otat suoraan pakkasesta niin ota se huomioon kastiketta tehdessä.

Paista broikut wokissa ja heitä perään mausteet.

Laita tässä vaiheessa pastalle vesi kiehumaan kattilaan.

Kaada wokkiin kerma sekä Aura-muru. Anna sulaa ja poreilla hetki.
Heitä perään ananas sekä vihannekset ja saosta Maizenalla tarvittaessa.
Anna poreilla sen aikaa kun keität pastan.

Laita pasta keittymään ja seuraa paketin ohjetta. Yleensä tuorepasta ei vaadi kuin hetkosen.

Kokoa annos ja ripottele pinnalle vielä Mustaleima-murua. Nauti heti ja viinilasin kera :)

-------------------------------------------------------------------------------

Tästä annoksesta syö pastan kanssa kaksi mutta tuota soossia jää kyllä yli, ainakin meillä :). Minä laitoin jääkaappiin loput ja huomenna heitän tönkön soossin tortillalettujen väliin, nami!

perjantaina, joulukuuta 15, 2006

Salami-pasta-juustosalaatti eli mättösalaatti

Tämä on meidän perheen mättösalaatti :). Tätä teemme yleensä aina Vapuksi, Juhannukseksi ja Uuden vuodeksi...tämä on siis aivan loistavaa päivän tai kaksi tekeydyttyään ja maistuu illalla juhlinnan tuoksinnassa mutta mitä parhaitten seuraavana aamuna kun on hieman heikko happi.
Tässä ei siis kaloreita lasketa!

-------------------------------------------------------------------------------

- jotain hauskaa pastaa vajaa pussi, minä käytin Stockalta ostettua värikästä
- pieni pötkö valkosipulisalamia (saa ainkin Prismasta)
- kermaista juustoa palanen
- valkosipulimaustekurkkua 2 (tuoreita, ei purkista)
- 1 omena
- 1/2 keltainen paprika
- 1/2 punainen paprika

Kastikkeeseen:

- 1/2 majoneesia
- 1/2 kermaviiliä
- chilijauhetta
- myllystä reippassti mustapippuria
- myllystä suolaa pari-kolme kierrosta
- grillimaustetta maun mukaan

Keitä pasta al denteksi.

Kuutioi sekä salami (muista ottaa kuori pois!), juusto, maustekurkut, omena ja paprikat tasalaatuisiksi kuutioiksi.

Sekoita ainekset isossa kulhossa ja lisää joukkoon kastikkeen aineet.
Voi olla, että joudut lisäämään majoneesia tai kermaviiliä, riippuu kuinka ainekset imevät kastiketta.

Anna mielellään tekeytyä yön yli koska silloin salaatti on parhaimmillaan.
-------------------------------------------------------------------------------

Tässä tarjosin seurana siis mustaleima-tankoja sekä hanasta punaviiniä.

torstaina, joulukuuta 14, 2006

Aura-piparipyörteet

Näiden Aura-piparipyörteiden (kuvassa keskimmäisenä) ohjeeseen törmäsin jo vuosia sitten ja viimeksi taisin nähdä Pirkka-lehdessä näiden ohjeen.
Nämä ovat suussa sulavia pikkuherkkuja hyvän punaviinin seuraksi naposteluun.

------------------------------------------------------------------------------

- paketti valmista piparitaikinaa (saa toki tehdä itsekin!)
- Aura-murua pussi
- 1 kananmuna

Anna taikinan kunnolla sulaa.
Kaulitse suorakaiteen muotoinen levy ja voitele levy kevyesti kananmunalla.

Ripottele levyn päälle pussi Aura-murua.

Kääri tiukalle rullalle ja leikkaa ohuita siivuja rullasta.

Paista noin 200 asteessa kunnes ovat kypsiä.

Pyörteet olisi hyvä nostaa esim. keksiritilän päälle kovettumaan.
Pyörteet kannattaa kannattaa nauttia samana päivänä tai pakastaa ja sitten sulatella hyvin miedolla lämmöllä ja nauttia heti.
-------------------------------------------------------------------------------

keskiviikkona, joulukuuta 13, 2006

Punasipuli-fetapiirakka

Rakastan suolaisia piirakoita mutta jostain syystä niitä tulee leivottua ihan luvattoman harvoin!
Minä puhun aina itse tehdyn taikinan puolesta mutta juhliin leivottaessa ja pienessä kiireessä on ihan sallittua käyttää valmiskamaa! Itse ainakin tykästyin Sunnuntain piirakkataikinaan ja siitä piirakan leipominen oli superhelppoa muuten kiireisen synttäripäivän lomassa.
Tarjosin siis piirakkaa poikamme synttäreillä viikonloppuna aikuisille mutta jo eilen innostuin leipomaan meille syötäväksi uuden...oli tämä niin hyvää!

------------------------------------------------------------------------------

- Sunnuntain valmista piirakkataikinaa paketti

- 1-2 punasipulia koosta riippuen
- öljyä freesamiseen
- loraus hunajaa
- pieniä luumun muotoisia kirsikkatomaatteja (ei sillä muodolla oikeasti ole väliä...)
- 1 purkki fetaa kuutioina
- 2 dl Valion kevyt kermaa
- 2 kananmunaa
- hieman valkopippuria
- myllystä pari kierrettä mustapippuria
- myllystä pari kierrettä suolaa
- ripaus chilijauhetta

Ota piirakkataikina sulamaan ja anna sen sulaa kunnolla.
Voitele piirakkavuoka ja jauhota se korppujauhoilla.

Leikkaa punasipulit ohuiksi renkaiksi ja freesaile niitä öljyssä muutama minuutti. Freesauksen loppuvaiheessa lorauta sekaan hieman hunajaa.

Levitä piirakkataikina vuokaan ja sen reunoille.
Lisää vuokaan ensin osa punasipulirenkaista, halkaistut kirsikkatomaatit, fetakuutiot ja päälimmäiseksi vielä loppuosa punasipulirenkaista.
Kaada päälle keskenään sekoitetut kevyt kerma, munat ja mausteet.

Paista noin 200 asteessa kunnes piirakan reunat alkavat irrota vuoan reunoilta ja pinta on saanut kauniin värin.

-------------------------------------------------------------------------------

Tämä piirakka on siitä ihana että täytteitä siihen voi vaihtaa sen mukaan mitä jääkaapista löytyy. Toimii siis melkein kuin pizza!

Piirakka on äärettömän nopea myös valmistaa ja on kohtuullisen kevyttäkin...ensi kerralla ajattelin keventää vielä hieman ja kokeilla vaihtaa kevyt kerman kevyeeseen kermaviiliin.

Keveyttäkin on pakko ajatella näiden herkkujen lomassa :)

maanantaina, joulukuuta 11, 2006

Mustaleima-tangot


Pastanjauhajien pyynnöstä tässä ihanien mustaleima-tankojen ohje.

Tarjosimme siis näitä ihania mustaleima-tankoja buffetpöydässä salaatin kaverina. Nämä ovat äärimmäisen nopeita ja helppoja valmistaa. Kohtuu raskaitahan näistä tulee väkisinkin mutta siksipä juuri toimivat salaatin kanssa mainiosti.

---------------------------------------------------------------------------------
- voitaikinalevyjä
- raastettua mustaleima emmentalia
- kananmunaa

Ota voitaikinalevyt sulamaan. Anna levyjen sulaa ihan kokonaan koska pehmeämpää taikinaa on helpompi käsitellä.

Voitele yksi levy kananmunalla ja ripottele levy täyteen juustoraastetta. Voitele myös toinen levy kananmunalla ja käännä levy juustoisen levyn päälle, kananmunalla voideltu puoli juustoa vasten. Näin siis juusto pysyy paremmin kiinni levyssä.

Leikkaa taikinapyörällä levy pitkittäin neljään osaan.
Aloita keskeltä kiertämään pitkulaa kierteelle.

Voitele vielä kananmunalla ja voit ripotella vielä tankojen päälle juustoraastetta. Näin maksimoit juuston maun!

Paista noin 225 asteessa kauniin ruskeiksi.
----------------------------------------------------------------------------------

Tangot ovat parhaimmillaan rapsakoina kevyen salaatin ja punaviinilasillisen kera. Meillä tosin salaattikin oli aika tuhtia mutta toimi tangot siinä rinnalla silti.

Maistui muuten myös lapsillekin!

sunnuntaina, joulukuuta 10, 2006

Sampan 4v. syntymäpäivät




Syntymäpäivät on nyt juhlittu ja äiti aika valmis sängyn pohjalle :)

Aloitin esivalmistelut jo perjantaina mutta silti tänään meni koko päivä kokkauksen, leipomisen, viimeistelyn ja koristelun parissa.
Lapsia oli vieraina yhdeksän ja vanhempia 5 + me itse. Olin siis varautunut myös tarjottaviin vanhempien osalta.


Harmittaa nyt jälkeenpäin etten ennättänyt ottaa kunnolla kuvaa lasten pöydästä ennen kuin nälkäiset juhlijat iskivät herkkuihin kiinni. Kuvan sain napattua vain kakusta ja "aikuisten pöydästä".

Samppa toivoi siis kakukseen Puuha Peten "maisemakakkua" jonka löysimme netistä. Harmillisesti minulla loppui kesken koristelun vispikerma ja sitten kun vatkasin uuden satsin niin huomasin vielä, että vihreä väri loppui. Siksi ruohikosta tuli erivärinen...mutta eipä tuo juhlijoita haitannut :). He olivat haltioissaan ja olisivat halunneet syödä kakun koristeet.
Ruohikko piti olla vielä rosoisempi ja "ruohikkoimaisempi", samoten reunat elikkä pursotin väärin mutta nyt tuli ekalla kerralla ja kiireessä tällainen.

Lapsille tarjoilimme:

- alkupaloiksi prinssinakkeja ja pikku lihapulllia dippeineen mutta nämä eivät juhlijoille oikein maistuneet.


Juhlapöydässä sitten oli


- Puuha Pete täytekakkua
- mokkapaloja (ohje kuvineen tulossa myöhemmin!)
- kaksia erilaisia keksejä kaupasta, Samppa itse valitsi
- vihreitä kuulia ja marmelaadi-makeisia
- raffeleita

- juomana omena-limsaa

Aikuisille tarjoilimme seuraavanlaisen buffet-pöydän tyyppisen valikoiman erilaisia herkkuja:

- salami-pasta-juustosalaattia
- mustaleima-tankoja
- pikkulihapullia ja tulista dippiä (puuttuu kuvista)
- punasipuli-fetapiirakkaa
- Aura-piparipyörteitä
- lusikkaleipiä (jotka unohdin tomusokerilla hunnuttaa!!!)
- pähkinöitä

- juomana punaviiniä hanasta ja kahvin kanssa konjakkia





Nyt on mieli hyvä sekä päivänsankarilla että vanhemmilla. Ja massu täynnä :)


p.s. sain ensimmäisen kakkutilaukseni tänään! Joten olen ylpeä :)

perjantaina, joulukuuta 08, 2006

Juusto-cayannekolmioita


Pitkään jo himoitsin sekä Linnun että Marien juustoisia ruutuja/kolmioita.
Itse resepti pysäytti minut tietenkin juustoisuudellaan (miten niin juuston ystävä?...) sekä sillä että kohotusaineena oli sekä hiivaa että leivinjauhetta. En muista että koskaan olisin törmännyt ohjeeseen jossa olisi molempia.

Tänään sitten illasta aloin pähkäilemään että mitenkähän nämä reseptit nyt pitäisi toteuttaa. Siis minähän sävellän lähes aina, joten selvää oli että ihan samanlaisia leipäsistä ei tule.

Ensin ajattelin käyttää tuoretta hiivaa (joka loppupeleissä olisi ollut paras vaihtoehto) ja jättää leivinjauheen pois. En älynnyt kuin vasta jälkeenpäin että kuivahiiva olisi vaatinut paljon lämpimämmät raaka-aineet tai ehdottomasti sen leivinjauheen kaveriksi kohottamaan leipäsiä. Kuivahiiva kun ei starttaa toimintaansa alle 40 asteen ja pelkällä kohotuksella se ei onnistu. Tuore hiiva taas paremmin saattaa innostua jo pelkästään siitä että lepäilee lämpimässä. No, näin sitä oppii.

Jatkossa siis vaihdan kuivahiivan tuoreeseen ja jätän edelleen tuon leivinjauheen pois.

Hyviä näistä tuli ja maistuivat punaviinilasillisen kera iltapalaksi.
---------------------------------------------------------------------------------

Resepti poikkeaa näistä alkuperäisistä ja itse tein kolmiot seuraavasti:

- 2 pussia kuivahiivaa
- 2 rkl lämmintä vettä
- 6 dl vehnäjauhoja
- 1 tl sokeria
- 1 tl suolaa
- 100 g voita
- 2 dl kevytkermaa
- 2,5 dl juustoraastetta
- 100g maustamatonta tuorejuustoa

Voiteluun: juoksevaa margista, neljän viljan hiutaleita ja cayannepippuria.

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhoon. Nypi joukkoon huoneenlämpöinen rasva.

Lisää kerma, juusto, lämmin vesi ja tuorejuusto, ja sekoita hyvin.

Kohota taikinaa liinan alla lämpimässä vedottomassa paikassa n. 20 minuuttia.

Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja hieman jauhoja apuna käyttäen taputtele neliöksi pellille. Taikinapyörällä vedä valmiit ruudut/kolmiot pintaan.

Voitele rasvasulalla ja ripottele pinnalle cayannepippuria.

Paista uunin keskiosassa 225 asteessa kunnes pinta on kauniin ruskea.

---------------------------------------------------------------------------------

Cayannepippuri antoi kivasti flavouria kolmioihin, mukava pieni polte jäi huulille.
Näitä teen ehdottomasti illanistujaisiin!

Syntymäpäivien suunnittelua



Tässä sitä ollaan, noin neljä vuotta sitten. Äiti ja poika vielä laitoksella
Montrealissa. Sain elämäni parhaan joululahjan. Pojan joka parhaillaan päristelee uudella kauko-ohjattavalla Brio-junallaan.

Hiljaiselooni on siis syy; 4-vuotiaan syntymäpäivien suunnittelu ja tänään alkanut järjestely.

Minulla kun on tämä fiksaatio, että kaikki on tehtävä itse. No, hieman nyt kyllä joustan, että muutamaa valmista taikinaa käytän ja yhdet keksit ostin kaupasta. Sallittakoot.

Sunnuntaina juhlimme ja tänään aloitan mm. lusikkaleipien paistamisella. Siitä onkin pitkä aika kun niitä olen viimeksi väsännyt mutta ovat ne kyllä suussa sulavia.

Synttärimenun naputtelen tänne kuvineen sitten sunnuntaina.

p.s. Pastanjauhajille lupaamani lasagne odottaa vielä tekoaan...yritän lauantaina :)

tiistaina, joulukuuta 05, 2006

Vali-vali vai aiheellista kritiikkiä? Tippikulttuuri?

Kommentoin tuossa juuri blogini lukijan kommentointiin liittyen ja lähinnä ravintoloiden palvelutasoa.

Miksi saamme, ainakin täällä Suomessa, ravintoloissa niin huonoa palvelua ja aika usein myös huonoa ruokaa?

Moni kääntyy jo ravintolan ovella kun huomaa ravintolan olevan liian täysi. Oletusarvomme jo on, että silloin ei voi saada hyvää palvelua. Totta. Mutta tämä sama pätee kyllä myös lähes tyhjillään olevaan ravintolaan.
Hyvin usein olen todistanut lähes täpötäydessä ravintolassa vain muutaman tarjoilijan hoitavan älyttömän määrän asiakkaita. Kokeista nyt puhumattakaan.

Kuinka monesti sinulta on tultu ravintolassa täällä Suomessa kysymään, että onko kaikki hyvin, maistuuko pääruoka tai saisiko olla lisää juomista? En edes itse muista milloin.
Tai sitten kyseessä pitää olla joku Helsingin "top" ravintola...vai?
Yleensä saat olla itse huitomassa, että "hei, täällä tarvitaan jotain".

Okei, jos päädymme ulos syömään niin lähes 100 %:sti jossain vaiheessa aterioinnin aikana tekee mieli antaa hieman palautetta; joko ruoasta tai palvelusta.
Ainakin minulla mutta minähän olenkin niin vaativa ja pedantti :).
Lähes aina tai ainakin yleensä, tarjoilija raukka juoksee hiki päässä pöytien ja keittiön väliä, toivoen ja jopa rukoillen, että annokset löytävät oikeat omistajat ja että hän itse jaksaa päivästä toiseen samaa rumbaa.
Eihän hän ole syypää siihen, että henkilökuntaa on liian vähän. Eihän?
Me olemme siihen syypää, me kuluttajat. Eikö?

Jos me antaisimme tarjoilijoille tippiä, siis oikeasti sen 5-10% aterian hinnasta (ja tietenkin olettaen, että se tippi menee myös tarjoilijoille) niin veikkaampa, että palvelun taso nousisi huimasti.
Nousisiko?
Vai emmekö siksi anna tippiä, että jo ravintolaillan kustannukset viineineen (lue = veroineen) ovat huippuluokkaa?
Tipeistä hyötyisi tietysti ravintoloitsija (= enemmän asiakkaita) ja tottakait myös työntekijät paremman palkan innoittamana.
Vai pitäisikö ravintoloitsija tipit itsellään.?...anteeksi vaan mutta Suomessa se ei yhtään ihmetyttäisi.

Jos taas siirrytään palvelusta itse ruokaan niin mistä johtuu se, että jos esimerkiksi tilaat pihvisi medium miinuksena, saat sen lähes kypsänä?
Okei.
En yritä brassailla pihvini kypsyysasteella mutta koska en tykkää täysin raa'asta enkä täysin medikasta niin tämä on minulle sopiva välimuoto.
Osaan pihvini paistaa itse, olin siis keskitasoa kokkikoulussa, niin miksei ravintolassa pihviäni osata paistaa oikein?
Hyvin, hyvin harvassa paikassa olen ollut tyytyväinen. Ja niin, niin monessa paikassa olen jättänyt sanomatta.
Miksi en ole vali-vali-valittanut?
Siksi, koska olen todella välillä todennut ettei siitä ole ollut mitään hyötyä. En olisi halunnut syödä pääruokaani myöhemmin kuin pöytäseurueeni ja myös siksi, että olen kokenut valittamiseni noloksi.
Haloo? Maksan pihvistäni lähes tulkoon aina sen vähintään 20€ ja yli (okei, huoltsikoilla vähemmän mutta niitä ei nyt tähän lasketa) niin miksen sanoisi?
Niimpä.
Siinä se meidän perisyntimme.

Emme uskalla valittaa, koska Suomessa se koetaan valittamisena, ei neutraalina kritiikin antamisena. Koskeepa se sitten palvelua tai itse ruoka-annosta.

Emme tule koskaan saamaan parempaa palvelua saatikka parempaa ruokaa ravintolassa ellemme ala vaatimaan ja antamaan.
Me kuluttajat maksamme ja nautimme, siis vaatikaamme ja palkitkaamme.
Eli muistakaamme, että hyvää ei saa ilmaiseksi!

Itse jätän AINA ravintolassa tippiä mikäli millään tasolla olen ollut tyytyväinen; on se sitten ollut ruoan osalta, juoman osalta tai palvelun osalta. Ikinä, ikinä emme tule saamaan hyvää ruokaa ja palvelua ellemme omaksu tippikulttuuria omaksemme.
Tämä siis minun mielipiteeni.
Ole huoletta erimieltä.

p.s. sain viimeksi hyvää palvelua baarissa! Aussie bar, Helsingin ytimessä on loistava esimerkki hyvästä palvelusta ja juomasta :). Totea se itse. Englanniksi.

Makaroonilaatikko


Meidän perheessä ja itse asiassa Kajaanissa makaroonilaatikko tarkoittaa laatikkoa jossa on tavallista makrua sekä jauhelihaa ja tämä mössä sidotaan muna-maidolla. Eli siis tässä on jauhelihaa.
Muualla maassa kyseinen laatikko käsittääkseni ymmärretään jauheliha-makaroonilaatikolla.
Sama se, tämä on meidän perheen herkkua!

- tavallisia makarooneja vajaa pussi (se perinteinen "pikkupussi")
- 400 g naudan jauhelihaa
- 3 kananmunaa
- vajaa 4 dl sinistä maitoa
- juustoraastetta (käytän aina jämiä mitä löytyy kaapista)
- 1 lihaliemikuutio
- mustapippuria myllystä
- suolaa myllystä
- kuivattua basilikaa
- grillimaustetta

Keitä makrut lihaliemellä maustetussa vedessä lähes kypsiksi.

Paista jauheliha pannulla ja mausta suolalla, grillimausteella, mustapippurilla ja kuivatulla basilikalla.

Riko kananmunat ja vatkaa niiden rakenne rikki. Lisää joukkoon maito.

Sekoita paistonkestävään vuokaan keitetyt makaroonit, jauheliha ja juustoraaste. Kaada joukkoon muna-maito.

Paista uunissa niin kauan kunnes muna-maito on hyytynyt ja pinta saanut kauniin ruskean värin.

Meillä miehet nauttivat laatikkonsa ketsupin kera ja minä tietenkin Aura-juusto chunkkien kera, nami! Ja jos oikein haluan nauttia niin kaadan lasin punkkua kyytipojaksi.

lauantaina, joulukuuta 02, 2006

Colorado

Vietimme eilen vanhojen työkavereiden kanssa pikkujouluja ja olimme varanneet pöydän Coloradosta joka oli muuttanut Forumin sisäpihalle.

Olin "tyylikkäästi" myöhässä vartin ja ystävilläni soittivatkin, että he tilaavat meille alkuun jo valmiiksi combo platen. Juuri kun saavuin ravintolaan, tarjoilija kantoi platen täynnä friteerattuja sipulirenkaita, mozzarella tikkuja ja jalapeno-pippureita. Dipattavaksi oli kolmea eri soossia.
Plate oli hauskan näköinen; puisella lautasella reunassa tikku johon oli sipulirenkaat pujotettu. Hauska yksityiskohta!

Pääruoaksi päädyin tilaamaan kanalla täytetyn burriton, pitkän harkinnan jälkeen. Mieleni teki pihviä, jota olisi muuten saanut jopa 600 gramman t-luupihvinä tai 500 gramman marmorifileenä, päätin siis kuitenkin tyytyvä "vähän kevyempään", että pystyisin hengittämään myös ruokailun jälkeen.
Toinen ystäväni tilasi broikulla täytetyn sandwichin ja toinen fajitaksia. Fajitasten kanssa keittiöllä kävi moka, letut oli kääritty ohueen servettiin! Ja tietenkin siinä toinen ennätti jäähtyä syönnin aikana ja oli tarttunut kiinni servettiin. Tarjoilija pyysi kohteliaasti anteeksi ja toi uuden.
Ruokamme oli kyllä maistuvaa mutta hieman mättöfiilis pääruoista jäi koska ne olivat suunnattoman suuria. Pohjois-Amerikassa sai tällaisia annoksia, omastanikin jäi syömättä melkein puolet.

Jälkiruokaa en itse jaksanut enää tilata mutta ystäväni tilasi suklaakakkua ja olimme pyörtyä kun annos saapui pöytään. Siitä olisi helposti syönyt vaikka neljä! Huomasin tosin, että kerma taisi olla spraypullosta koska se suli lautaselle niin nopeasti. Soo-soo! Myöskään kakun lähes sentin, jos ei enemmänkin, paksuinen kova suklaakansi ei ollut kovin houkutteleva. Ystäväni arvio kakusta oli ihan ok, hieman kuivahko tosin.

Kokonaisuudessaan ruoka oli perus jenkkiruokaa / tex-mex ruokaa. Tasapaksua, ei mitään yllätyksiä. Tämän tyyppiset ravintolat vaan näyttävät poikkeuksetta pärjäävän Suomessa.

Miinuksia jos mietin niin hieman ravintolassa häiritsi pöytien lähekkyys. Meidänkin takana istui iso lauma juopuneita miehiä, pikkujouluja viettämässä. Eikä siitä sen enempää...

Ihmetystä myös aiheutti ravintolan varauskäytäntö. Olimme varanneet pöydän klo 18.00 ja ystäväni sanoi, että oli saanut vahvistuksen varauksesta johon oli kuitenkin annettu meille ruokailuaikaa 3 tuntia. Pöydässämme oli sitten tavalliselle paperille kirjoitettu lappu, että aikamme (siis haloo?) loppuisi klo 21.00. En ole kyllä koskaan törmännyt moiseen käytäntöön missään päin maailmaa.
Pyysimme laskun vartin yli yhdeksän ja johan siihen toinen tarjoilija tuli paikalle kysymään, että joko olemme lähdössä kun hänellä on asiakkaita siihen tulossa. Mitä? Ketäs me sitten olimme, jos emme asiakkaita? Mitä jos olisimme vielä halunneet vielä tilata vaikka pullon kuohuviiniä? Se olisi varmaan jäänyt saamatta....

En mene uudestaan. Kokonaisarvio 6 pistettä täydestä kympistä koska ruoka oli ihan ok ja pikkujouluihimme sopivaa.