torstaina, marraskuuta 30, 2006

Joulukalenterin ensimmäinen luukku aukeaa pian!

Huomenna aamulla aukeaa joulukalenterin ensimmäinen luukku!

Tänä vuonna ja oikeastaan ensimmäisen kerran mietin pitkään millaisen joulukalenterin pojallemme hankkisin. En halunnut perinteistä suklaakalenteria koska minusta se jotenkin on tylsä. Suokaa anteeksi he jotka niistä pitävät!

Ensin ajatuksissani oli ommella yllätyskalenteri rakkaan montrealilaisen ystäväni innoittamana mutta koska minulla ei ole ompelukonetta saatikka ompelulahjoja ja niin kangaskaupan runsauden pulan lamaannuttamana päätin aika nopeasti luopua ajatuksestani. Onneksi meitä tumpelo-ompelijoita varten on jo aika kivasti myynnissä valmiita kalentereita joihin voi piilottaa yllätyksiä. Siis tässä vaiheessa on jo varmaan selvää, että poikamme rakastaa yllätyksiä yli kaiken :) Tai no, kukapa 4-vuotias ei?

Päädyin siis ostamaan Pentikin pussukkajoulukalenterin, siis sellaisen johon pieneen pussukaan tonttu käy yöllä tuomassa yllätyksen. Tässä vaiheessa voisin kyllä heittää vinkkiä Pentikin suunnittelijoille, että ei kyllä kovin "lapsenmielinen" pussukkakalenteri ollut joten ensi vuodeksi mielikuvitusta kehiin! Lapsillehan nämä kalenterit ovat kaikkein tärkeimpiä.

Joka tapauksessa nyt sitten kalenteri pussukoineen odottaa pojan huoneen seinällä tontun yöllistä vierailua. Pieniä yllätyksiä kuukauden ajalle olen ideoinut mm. pipareista, pikku namuista, tarroista ja pienen pienistä tavaroista joista poika varmasti ilahtuu. Joka päivälle on olen leiponut ja numeronut piparit koristesokerilla.
Olisipa muuten ihan kivaa olla hetken itsekin lapsi ja jännittää tontun vierailua!

Mökkitunnelmaa kotiin

Halusin kotiin hieman mökkitunnelmaa ja tällä kertaa kävyt saavat minut tunnelmoimaan ja odottamaan josko joululomalla pääsisimme mökille asti. Matkaa on ihan riittämiin jo kotikonnuille ja siitä vielä ylemmäs pohjoiseen jos mökille mielimme.

Keräsin kesällä mökiltä vajaan muovipussillisen auenneita männyn käpyjä, yksi kuusen käpykin löytyi pussista. Suunnittelin jo kesällä kuinka koristelen kävyt jouluksi kotiin.

Levitin kävyt terassilla sanomalehden aukeaman päälle ja sumutin varovasti käpyjä ensin hopealakalla. Sitten sumutin vielä hieman tekolunta ja lopuksi ripottelin hopean väristä hilettä käpyihin. Kovin hyvin hileet eivät käpyihin tarttuneet...varmaan olisi yksitellen pitänyt kävyt sumuttaa ja hieman kosteaan lakkaan ripotella hilettä. Mutta ihan kauniita niistä tuli näinkin.
Sijoitin kävyt Ikeasta ostamaani isoon lasimaljakkoon ja kyllä ne ovat kauniita.

Jäin vielä miettimään, että käpyjen joukkoon sopisi pienet valot mutta katsellaan jos silmiini seuraavalla kauppareissulla oikeanlaiset sattuvat.

p.s. tämähän ei millään tavalla liity taas ruokaan mutta koska sisustaminen on yksi intohimoinen harrastukseni niin siihen liittyvää postausta on jatkossakin tiedossa. Ja kyllähän kattaus ja kaunis miljöö ruoan ympärillä on "puoliruokaa"!

keskiviikkona, marraskuuta 29, 2006

Lunta, lunta, lunta!


Tämä ei millään tavalla liity ruokaan mutta tänään mietin ajaessani Kehä III:ta vesisateessa, että kumpa sataisi lunta! Minähän rakastan lunta!
Kotiin päästyäni aloin katselemaan koneelta kuvia ja löysin tämän marras-joulukuun taitteesta 2003 Montrealista...niin, onhan se kiva että on lunta mutta rajansa kaikella. Muistaakseni tuo oikeanpuoleinen on meidän auto...ei paljoa naurattanut aamulla kun menimme ulos, tuo lumi tuli siis yhden yön aikana!

Ollaan siis ihan hissukseen ja toivotaan, että lunta tulee hitaasti leijuen viimeistään jouluaattona.

tiistaina, marraskuuta 28, 2006

Täytetty bagel

Kun olimme tutustumassa uuteen kotikaupunkiimme Glens Fallsiin Yhdysvalloissa aikoinaan, muistan elävästi kun yövyimme hotellissa jossa ei ollut aamupalaa niin meidä piti etsiä kahvila josta sai aamupalaa. Löysimme paikan josta muokkautuikin meille suosikkipaikka noutaa täytetyt bagelit, Cool Beans Café. Siinä sitä oltiin ihmeissämme kun emme tienneet miten tilata bagel saatikka kahvi.
Siis jos sanoit 'may I have a bagel and coffee, please' niin ounou....Aloitetaan kahvista; mieti siis etukäteen haluatko ison, keskikokoisen vai pienen, tavallisen vai kofeiinittoman, millä maidolla (rasvaton, oikea maito, jauhe vai mikä), otatko mitään makua mukaan (siis siirappia), sokerilla vai ilman, kermavaahtoa vai ei...siis kysymyslista on loputon. Ja jos vielä tuohon kahvin kokoon lisäisin, että se iso on sitten sellainen puolen litran pänikkä, jos ei isompikin.
Helpointa minulle oli siis sanoa 'regular coffee without milk and sugar'.

Jos siirrytään bageliin niin niitähän on jos jonkinlaisia. Perinteisin taitaa olla 'bagel with creem cheese' elikkä perus tuorejuustolla sivelty bagel. Ja yleensähän ne on siis paahdettuja. Ja sitä juustoa on sitten ihan reippaasti :).
Sitten voi toki listalta valita esim. kinkulla, kalkkunalla, tonnikalalla, kasviksilla tai juustolla täytettyjä. Ja näitä sekoitellaan ja myös itse voi kasata mitä haluaa.

Eli ihan "helpolla" ei sitä aamupalaa silloin ensimmäisellä kerralla saatu ja siinä jono meidän perässä piteni kun suomalaiset ihmetteli kaikkien niiden valinnan mahdollisuuksien äärellä. Miten maksimoida aamupalan herkullisuus? :). Mutta hyvää oli ja niitä bageleita on edelleen todella ikävä!

Nyt olemme täällä kotimaassa sitten ostaneet ja kokeilleet jos jonkinlaisia bageleita. Nyt viimeksi ostin Pizzeria Denniksen bageleita Jumbon Stockan Herkusta. Bagelit olivat ihan ok mutta valitettavasti liian pehmeitä. Minusta oikean bagelin tulee olla hieman sitkeä, että se haukatessa pysyy kasassa täytteineen eikä murru paloiksi. Näin kävi hieman Denniksen bageleiden kanssa.
Huonoimpia ovat olleet kaupasta pussissa saatavat, oiskohan Fazerin, paahto bagelit. Nehän leviää kun jokisen eväät!
Parhaita löydöksiä bageleiden osalta ovat ehdottomasti olleet Arnold'silta saatavat bagelit, joita voi ostaa siis ihan ilman täytteitä.
On tässä siis suomalaisilla bageleiden tekijöillä vielä oppimista miten saadaan sopivan sitkeä mutta maukas bageli leivottua. Jään odottamaan ja siihen asti noudan bagelini tuosta viimeksi mainitsemastani putiikista.

Mutta sitten noihin täytteisiin.
Minun bagelini on täydellisimmillään seuraavanlainen:

- paljon tuorejuustoa (yleensä valkosipulista)
- ohuen ohuita herkku palvikinkun siivuja 5-6
- siivu aamupala-juustoa
- paljon jäävuorisalaattia
- paljon punasipulia
- muutama siivu tomaattia

Halkaisen bagelin ja paahdan sen leivänpaahtimessa. Levitän juuston molemmille puolikkaille ja väliin laitan täytteet. Kevyesti painan bagelin kasaan ja nautin cokiksen kera tunteella!

maanantaina, marraskuuta 27, 2006

Tervetuloa!

Kuten huomaat, ruokablogini on muuttanut uuteen osoitteeseen.

Viikko sitten tuskailin vanhan blogini kanssa kun päivityksiä ei pystynyt tekemään...palvelu oli hidas ja tekstin sekaan eksyi vaikka mitä kirjaimia.
Pitkään Bloggerin käyttäjänä olen "kytännyt" milloin he lisäisivät minua kiinnostavia ominaisuuksia ja nyt se päivä on tullut! Vihdoin pystyn täällä luokittelemaan omia kirjoituksiani eli siis reseptejäni siten kuin haluan.

Tervetuloa siis uuteen blogiini! Fontti- ja värimaailmaan en ole vielä koskenutkaan ja luulenkin, että nyt jonkin aikaa mennään näin. Keskityn nyt vain kokkailuun!

Muistathan päivittää uuden osoitteeni Blogilistalle ja suosikkeihisi!

Pikku herkkuja


Tosiaan pihvi-ilta jäi odottelemaan parempia fiiliksiä kun totesimme olevamme ihan poikki siivoamisesta, pipareiden leipomisesta ja ulkoilemisesta (siis minä kaupoilla ja miehet ulkona).

Päätimme nauttia BB:n tunnelmien lomassa pikku herkuista joita kasasimme patonkisiivujen päälle. Patongit olisi toki voinut paahtaa nopsasti kiertoilmassa mutta tänään emme viitsineet.
Patonkisiivujen päälle kasasimme siis buffalo-mozzaa, tomaattia ja basilikaa.
Rakastuimme myös Stockan omaan Gourmet tuotteeseen; viskillä maustettuun metukkaan...nami!...tosin mieheni totesi, että viskin aisti hyvin hennosti ja savuisempi maku olisi voinut olla. Olen samaa mieltä mutta silti, jäimme kyllä siinä mielessä koukkuun, että naposteluiltoihin tämä metukka pääsee jatkossakin mukaan. Nämä metukkapatonkisiivut vielä höystimme cocktailsuolakurkun siivuilla. Aah...suolaista mutta niin hyvää!
Sivelimme myös ihan perus-Auraa patonkisiivujen päälle ja se toimi myös loistavasti, kuten aina.

Näiden pikku herkkujen kyytipoikana nautimme Malbec-rypäleestä tehtyä hanapunkkua, nyt en enää muista merkkiä. Ihan jees punkkua sekalaisen iltapalan kanssa.

Aika basic siis iltaherkkumme oli mutta vinkkinä: hieman säveltämällä ja koristelemalla patonkisiivuista saa todella näyttävää sormiruokaa vaikka illanistujaisiin. Meille riitti nyt maku, ei siis juurikaan jaksettu panostaa ulkonäköön...tosin mozzaleipiin olisi pitänyt lorauttaa oliiviöljyä ja pyöräyttää hieman mp-pippurimyllyä.
Ensi kerralla sitten.

Joulun avaus ja pipareiden tuoksun huumaa

Tänään oli aika aloittaa piparkakkutalon valmistelut. Päädyimme nyt lopulta kohtuu helppoon Muumitaloon. Kävin viikolla Kämp Gallerian Muumikaupasta ostamassa muotit sekä talolle että muumihahmoille. Ettei nyt ihan alusta tarvinnut aloittaa :).

Omalla reseptilläni valmistin viime yönä taikinan jääkaappiin lepäämään.
Kyllä, luit oikein, yöllä...kun meinasi unohtua :)

- 300 g voita
- 1,5 dl siirappia
- 4 dl sokeria
- 1 rkl kanelia
- 2 tl neilikkaa
- 2 tl inkivääriä
- 1 tl pomeranssinkuorta
- 2 tl kardemummaa
- 3 kananmunaa
- 2 tl soodaa
- vehnäjauhoja
- 1 dl kuohukermaa

Mittaa kattilaan voi, siirappi, sokeri ja mausteet. Anna seoksen kiehahtaa välillä sekoittaen, kunnes sokeri on liuennut.
Jäähdytä.
Vatkaa kananmunien rakenne ja sekoita ne seokseen. Kaada joukkoon myös kuohukerma.
Lisää sooda jauhoihin ja lisää jauhoja taikinaan koko ajan sekoittaen. Jauhoja on tarpeeksi kun taikina irtoaa hyvin kattilan reunoilta ja taikinasta muodostuu hyvin koossa pysyvä pallo. En osaa sanoa tarkkaa määrää jauhoille kun se aina riippuu jauhojen laadusta joten omalla näppituntumalla rohkeasti vaan!

Anna seisoa jääkaapissa seuraavaan päivään.

Nyt on siis taikinasta paistettu talon osat mutta kasaamisen sekä koristelun aloitan vasta tulevalla viikolla. Lopusta taikinasta tein ihania pieniä "napostelu-sydämiä" sekä tavallisia pipareita.

Kävin muuten aamusella Jumbon cittarissa hakemassa pipareiden koristelutarpeita ja sieltä tarttui mukaan meidän perheen "joulun avaus" elikkä iso pussillinen pähkinöitä. Glögipata poristen avasimme meidän perheen joulun!

p.s. tänään piti paistaa pihvit säräjuuresten kera mutta väsy iski koko perheeseen. Kävin eilen Stockan herkusta hakemassa pientä naposteltavaa, mm. Buffalo mozzaa, tomaattia, patonkia, Glenfiddich -viskillä terästettyä metukkaa, oliiveja sekä pikku suolakurkkuja joten eiköhän niistä saa loihdittua herkullista naposteltavaa ja pihvi saa odottaa ensi viikonloppua....

Thanksgiving day

Kiitospäivää tosin vietettiin jo muutama päivä sitten Yhdysvalloissa ja päivä saikin minut muistelemaan omaamme 22.11.2001.Meidät kutsuttiin juhlimaan perinteistä amerikkalaista juhlaa englannin opettajani perheen pariin. Oli todella jännittävää nähdä, kokea ja maistaa Kiitospäivän tunnelma herkkuineen.

Pöytään oli katettu tietenkin kunniapaikalle täytetty kalkkuna (stuffed turkey), erilaisia perunoita (double baked potatoes ja sweet potatoes with marshmallows), karpalokastiketta (cranberry sauce) ja tietenkin kurpitsapiirakkaa (pumpkin pie). Pöydässä oli myös salaattia, leipää ja paljon muutakin mutta nuo jäivät ikuisesti mieleeni. Harmittaa kun minulla ei ole pöydän antimista kuvia!

En ollut aikaisemmin syönyt täytettyä kalkkunaa ja se kyllä vei kieleni mennessään! Täyttämiseen liittyen on olemassa kaksi koulukuntaa; toiset tekevät täytteet itse ja toiset ostavat valmiin pussin kaupasta. Siis oikeasti, ensin nopealla vilkaisulla luulin pussia sipsipussiksi kaupassa mutta tarkempi tutkinta paljasti pussin sisällön olevan kalkkunan täytettä. Pääosassa taisivat olla leivänmurut, erilaiset pähkinät, kuivatut hedelmät ja tietenkin mausteet. Voin vaan kuvitella, että itsellä olisi pää mennyt pyörälle jos olisi pitänyt päättää minkä pussin täytteeksi ostaa!Kalkkunan kastikkeena cranberry sauce on aivan ehdotonta! Tätäkin olisi voinut tehdä itse mutta kaupan valmiit säilyketölkeissä olevat soossit olivat aivan mainioita.

Aterian ihmetyksen aihe, siis meille suomalaisille, olivat ehdottomasti double baked potatoes ja sweet potatoes with marshmallows. Ensimmäiset, siis "tuplasti tehdyt potut" olivat hyviä mutta en kyllä täysin ymmärrä miksi ne pitää tehdä kahdesti? Eikö pelkkä muusi terästettynä raastetulla cheddarilla olisi ajanut saman asian? Anyway, perunat siis ensin paistettiin uunissa uunipottujen tyyliin. Sen jälkeen ne halkaistaan varovasti ja perunoiden sisälmys kaavitaan pois varoen kuoria. Ne eivät saa repeytyä. Sisälmyksistä, siis potusta, tehdään muusia ja muusi laitetaan takaisin kuoriin. Pinnalle vielä juustoraastetta ja hetkeksi uuniin että pinta ruskistuu kauniisti. Hassuja!

Mutta kaikista oudoin mutta yllättävän hyvä lisäke oli sweet potatoes with marsmallows elikkä pottumuusia kuorrutettuna vaahtokarkeilla. Kuulostaako oudolta? Niin meistäkin aluksi. Siis idea on tehdä perusmuusia, jota voi maustaa oman maun mukaan mm. viskillä ja myös kanelilla ja hieman vaniljalla. Ja ennen uuniin laittoa päälle laitetaan vielä hieman vaahtokarkkeja, myös siis muussiin, ja siinä se on! Omituista mutta hyvää.

En tosiaan muista enää ohjeita, koska olimme vieraana ja osa oli jo valmiiksi tehtynä mutta googlettamalla löytyy ohjeita. Ruokailun kruunasi perinteinen pumpkin pie mutta täytyy myöntää, että sen pauloihin en ainakaan minä jäänyt.

Oli upeaa päästä kokemaan ja maistamaan amerikkalaista perinnejuhlaa ja päivä pysyykin aina mielissämme.
Thank you Liz and Dave for inviting us!

p.s. veimme tietenkin mukanamme alkusnapseiksi Finlandia vodkasta tehtyä salmaria! Ja se maistui :)

Lämmin täytetty patonki

Monen kiireisen päivän ja illan pelastajana meidän perheessä toimii lämmin täytetty patonki. Vuosien saatossa täytteet ovat hieman vaihdelleet mutta nyt pitempään jo pysyneet samana. Patonki vaihtelee saatavuuden mukaan; paras mielestämme on ehdottomasti paistopisteistä saatava muhkea maalaispatonki ja huonoin "perus-pulla-patonki". Kokemukseni mukaan kuitenkin parhaitten toimii hieman pehmeähkö patonki, liian rapsakat eivät kestä lämmitystä uunissa vaan niistä tulee kivikovia.

Tästä tulee siis kahdelle.

- kokonainen patonki (maalaispatonki tai joku muu pehmeähkö)
- ohuen ohuita herkku palvikinkun siivuja oman maun mukaan, muukin oma suosikki-kinkku käy
- 3 siivua aamupala-juustoa
- melkein kokonainen punasipuli renkaiksi siivutettuna
- tomaattia siivuina
- jäävuorisalaattia
- Ranch-salaatinkastiketta
- tulista soossia tai esim. valkosipulimajoneesia

Laita uuni lämpiämään noin 220 asteeseen.
Leikkaa patonki ensin puoliksi, vinottain. Halkaise puolikkaat siten, että toisesta reunasta puolikkaat ovat kuitenkin kiinni. Voitele puolikkaan toinen puoli tulisella kastikkeella tai valkosipulimajoneesilla hyvin ohuesti.
Puolita aamupala-juustot kolmion mallisiksi ja laita 3 kolmiota elikkä 1,5 juustosiivua per leipä. Lisää juuston päälle kinkkusiivut. Täytä patonkia vielä punasipulin- ja tomaatin siivuilla ja päällimmäiseksi lisää suikaloitua jäävuorisalaattia.Lorauta pinnalle sopivasti Ranch-salaatinkastiketta.

Nosta täytetyt patongit uuniritilän päälle varovasti ja paahda uunissa muutama minuutti. Nauti heti kylmän cokiksen kanssa!

p.s. kinkun sijasta täytteenä voi mainiosti käyttää esim. grillattua broikkua ohuina siivuina.

Sinihomejuustorisottoa ja broikun filettä

Kuten "uhkailinkin" jo tuossa viikolla niin yhtä reseptiä Glorian ruoka&viini -lehdestä minua himoitti kokeilla ja mikäs sen parempi päivä kun sunnuntai kokkailla rauhassa ja tunteella!

Sinihomejuustorisotto ja broilerin file:
- 3 salottisipulia
- 50 g voita
- 400 g Arborio-risottoriisiä
- 1 dl kuivaa valkoviiniä (käytin itse samaa kuin mitä nautimme ruoan seuraksi)
- 1 l kuuma kasvislientä (sekoitin litraan vettä kaksi kasvisliemikuutiota...pitäisi varmaan keitellä itse mutta eipä sitä vaan perheellisenä ole ollut aikaa...)
- 1/2 pussia valmista Aura-murua (tässähän voi käyttää sitten oman maun mukaan mitä haluaa)
- vihreitä kivettömiä rypäleitä
- myllystä mustapippuria
- hienonnettua ruohosipulia

Kuori ja hienonna sipulit pieneksi hakkeeksi.
Sulata kannellisessa pannussa ruokalusikallinen voita, ja kuullota sipuleita muutama minuutti. Lisää riisi ja kuullota kunnes riisi on lähes läpikuultavaa. Älä anna riisin saada väriä, muista siis sekoittaa!
Kaada valkoviini pannuun ja sekoita, kunnes se on haihtunut. Lisää riisin joukkoon kuumaa kasvislientä vähän kerrallaan, koko ajan sekoittaen. Anna nesteen haihtua ennen kuin lisäät lisää nestettä.
Anna risoton kypsyä kannen alla, välillä sekoittaen, riisilajikkeesta riippuen noin 20 minuuttia. Risotto on valmista, kun risotto on melko löysää mutta jyvät vielä irtonaisia.
Lisää risottoon loput voista sekä Aura-muru.
Puolita rypäleet ja lisää valmiin annoksen pinnalle.
Rouhi myllystä mustapippuria ja koristele ruohosipulilla.
Risoton kypsymisen aikana voit paistaa broikut haluamallasi tavalla ja viipaloida risoton rinnalle.
Risoton kanssa nautimme Jacob's Creek'n Riesling valkoviiniä. Viini sopi kuin nenä päähän risoton kera. Sopiva hapokkuus sekä hedelmäisyys antoivat ruoalle tyylikkään silauksen ja keveän raikkauden.
Tämä ohje on siis hyvinkin mukaeltu lehden ohjeesta ja totesimme, että Aura-juuston voisi jättää pois koska paljoakaan se ei risotossa maistunut. Mieheni tietenkin totesi, että reseptissä ollut vuohenjuusto olisi varmaankin sopinut risottoon upeasti. Ensi kerralla sitten.

p.s. kategorioin annoksen kasvisruokiin koska risotto oli tässä se juttu! Ja toimii siis yksisteenkin loistavasti.


Marraskuun lehtiä!


Jälleen on aika käydä lehtieni kimppuun! On aivan ihanaa, rauhassa, yksin, syventyä itselle rakkaiden lehtien tutkiskelemiseen...ilman, että kukaan häiritsee. Saa pohtia, unelmoida ja ideoida! Ei muuta kuin asiaan....

Postilaatikkoomme oli tupsahtanut Herkkutori -lehti, K-supermarketin kanta-asiakaslehti. Uskomatonta...en ollut tiennytkään moisen lehden olemassa olosta ennen tätä! Minä, lehtifriikki!! En käsitä kuinka se on mahdollista....tai no, käsitän kyllä koska aiemmin en ole K-supermarketissa asioinut vaaditun 800 €:n puolen vuoden ostosten arvosta. Nyt ilmeisesti olen. Harmin paikka, että lehti ei enää ensi vuonna ilmesty.Voin rehellisesti siis tunnustaa, että harmittaa! Kuinka paljon ihania, suussa sulavia reseptejä onkaan mennyt sivu suuni? Lehti siis todella yllätti raikkailla ja helpoilla resepteillä sekä upeilla kuvilla.

Tilaamani Glorian ruoka&viini -lehti myös tupsahti postiluukusta menneellä viikolla.
Jo lehden kannen voileipäleivokset salpasivat hengityksen. Upeita ja mielikuvitukseni heti alkoi laukata tulevia uuden vuoden juhlia kohtaan, siellä noita voisi tarjota!
Seuraavaksi pysähdyin oikein tuijottamaan sivulla 29 olevaa kuvaa suklaabrowniesta. Nam, en muistanutkaan Jenkki-vuosilta, että browniet ovat todella syntisen hyviä. Lehden resepti lähtee ilman muuta kokeiluun!
Kalareseptit kävin nopealla silmäyksellä läpi, minun kiintiöni tämän elämän osalta kalojen suhteen alkaa olla aika täysi.
Pororsepti sivulla 43 pysäytti, sillä voisi yllättää miehen ja anopin. Heillä kun joulupöydässä ei koskaan tarjota kinkkua vaan aina poroa. Kahvikastike kuullosti lupaavan hyvältä, puhumattakaan pekoni-parmesaanikohokkaista.
Seuraavaksi minut pysäytti Postres'n hemmojen ananasravioli. Siis aivan pakko kokeilla. Voiko mikään mennä pieleen missä on tummaa rommia tai Mascarpone-juustoa? Ei voi, minusta. Ja heidän ravintolansa siirtyi myös listalleni: "tutustumisen arvoiset ravintolat".
En ennättänyt kuin sivun kääntää ja apua! Uusi suklaaherkku hyppäsi silmilleni. Chjoko-suklaapuodin Mika Gröndahlin valkosuklaa-mascarponeleivos näytti niin hyvälle etten osaa sitä edes sanoiksi pukea. Jälleen kokeiluun.
Ja kun pääsin suklaasta puhumaan niin muutaman sivun päässä oli toinen toistaan herkullisempia suklaakonvehtien reseptejä. Yllättäisinkö tänä vuonna läheiseni omilla konvehdeilla? Jää harkintaan....
Lahjasivuilta kuolasin itselleni vaikka mitä mutta heitin kyllä miehelleni toiveen Jamie Oliver'n parilapannusta. Aah, kun sillä voisi raidoittaa pihvien pinnat ja tehdä ihania leipiä. Saa nähdä olenko ollut tarpeeksi kilttinä?
Myös rypälereseptit saivat minut uppoutumaan tarkemmin. Varsinkin vuohenjuusto-rypälerisotto herätti mielenkiintoni. Tosin korvaisin vuohenjuuston varmaankin jollain muulla....tiedän, syntiä, mutta jostain syystä en saa mielestäni sitä, että vuohenjuusto maistuu hielle. Olen yrittänyt ja syönkin sitä muodossa jos toisessa mutta en vain kuitenkaan täysin pidä siitä. Siksipä heittäisin risottoon vaikka Auraa, goldia tietenkin. Myös zabaglione-torttu sai minut unelmoimaan. Pakko kokeilla!
Siinäpä ne, lehden parhaat. Onhan tuossakin, liikaakin.

Kuvassa olevan Ideal Home on vasta korkattu ja palaan siihen myöhemmin. Se on kuitenkin yksi lehti, jonka lähes jokaisen numeron ostan. Aivan ihana sisustuslehti!

Beaujolais noeveau saapuu!

Tänään on siis se päivä kun kaikkialla maailmassa, marraskuun kolmantena torstaina, myyntiin tulee uuden sadon Beaujolais nouveau, ranskalainen viini.

Viini tulee siis Beaujolais'n alueelta ja rypälelajikkeena on Gamey. Viini valmistetaan hiilihappokäymisellä, macération carbonique, eli kokonaiset tertut laitetaan sammioon, joista happi on poistettu hiilidioksiidia lisäämällä. Tuloksena on helposti juotavaa, kevyttä, hedelmäisen raikasta ja lähes tanniinitonta viiniä. Eli valkoviinien suosijat, kannattaa kokeilla koska tämän lähemmäksi punaviini ei valkoviiniä enää pääse!
Beaujolais nouveau on erinomaista seurusteluviiniä pienten naposteltavien; juustojen, patonkien, salaattien ja piiraiden kera. Viini kannattaa hieman viilentää, noin 12 asteeseen.Viini on siis valmista heti juotavaksi eikä se oikein säilykään puolta vuotta kauempaa haihtuvien happojen vuoksi.

Huomenna suuntaan Alkoon hakemaan omaan viinikaappiii muutamat BN pullot maisteltavaksi.
Vinkki, BN on ihan oivallinen viini esim. pikkujoulujen tai uudenvuoden juhlinnan naposteltavien seuraksi!

Ensimmäiset joulutortut!

Nyt on ensimmäiset jouluvalot ripustettu terassille ja myös ensimmäiset joulutortut paistettu!

Aah, sitä ihanaa tuoksua mikä koko kotiin leviää joulutorttujen paiston myötä.

Minä olen siis henkeen ja vereen jouluihminen! Joka vuosi huomaan aloittavani kotona jouluvalmistelut aina vaan aiemmin. Tosin Yhdysvaltojen ja Kanadan vuosien aikaan taisin aloittaa jo marraskuun alkupäivinä mutta siellä kaikki aloittivat tunnelman luomisen jo erittäin ajoissa. Tiedän, että toiset eivät tykkää joulun laittamisesta liian aikaisin mutta minä taas haluan nauttia joulun tunnelmasta rauhassa; ilman kauheaa "siivous- ja leipomiskiirepaniikkia". On paljon mukavampaa laitella kotia rauhassa, leipoa pikkuhiljaa ja nautiskella kaikista tuoksuista, valoista, joulumusiikista ja tunnelmasta.

Nyt Suomessa olen joulutortut tehnyt valmistaikinoista mutta ulkomailla asuessa tein aina rahkavoitaikinan itse. Ja eihän sitä makua voi verratakaan! Ei itse tehdystä taikinasta paistettua joulutorttua voita mikään. Jospa vaikka täksi jouluksi tekisin taikinan taas itse. Nämä ensimmäiset tortut kyllä paistoin Sunnuntain valmiista taikinasta.

Oikein mukavaa pikkujoulujen aikaa kaikille lukijoille!

Iskänpäiväkakku


Iskänpäivä

Iskänpäivä alkaa olla jo loppusuoralla, illallinen nautittu ja massu aivan repeämispisteessä :).
Käyn tässä lyhykäisyydessään läpi päivämme menun, nam!

Aloitin tietenkin illallisen valmistelun jo eilen, lähinnä kakun osalta.
Paistoin kakkupohjan valmiiksi perinteisellä reseptilläni, jossa tavalliseen juomalasiin mitataan munia, sokeria ja jauhoja saman verran. Myös kakunkoristeet olin tehnyt jo pari päivää sitten.
Tänään aamulla aloitin kakun valmistelulla; tein mousset ja laitoin kakun aluksi pariksi tunniksi hyytymään pakkaseen ja sieltä siirsin kakun jääkaappiin ettei se jäätyisi.

Kakkuun tein kaksi erilaista moussea, joista ohjeet tässä:

Vadelmamousse:
- 200 g vadelmia
- 2 liivatelehtiä
- reipas 1/2 dl tomusokeria
- 2 dl vispikermaa

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Jos käytät pakastemarjoja niin laita ne sulamaan mikroon. Paseeraa (paina siivilän läpi) marjat. Mausta marjamelba tomusokerilla. Vaahdota vispikerma kovaksi vaahdoksi.

Kumenna kattilassa tilkka vettä ja sulata kuivaksi puristellut liivatelehdet veteen. Lisää neste ohuena norona marjamelbaan. Lisää kermavaahto marjamelbaan varovasti käännellen.

p.s tämän moussen voi tehdä mistä marjasta haluaa

Valkosuklaamousse:
- 200 g valkosuklaata
- liivatelehteä
- 1,5 dl vispikermaa
- 1 rkl sokeria
-1 kananmunankeltuainen
- 2 dl vispikermaa

Rouhi valkosuklaa veitsellä pieniksi paloiksi.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Vaahdota kerma.
Lisää kattilaan kerma, sokeri ja kananmunankeltuainen. Keitä seosta pohjaa myöten sekoittaen, kunnes sakenee. Älä kuitenkaan kiehuta liian pitkään!

Sulata liivatelehdet seokseen ja lisää myös valkosuklaarouhe pienissä erissä sekoittaen.
Anna seoksen jäähtyä noin kädenlämpöiseksi. Sekoita kermavaahto seokseen varovasti käännellen.

Tein kakun siten, että leikkasin kakkupohjan kolmeen osaan. Vuorasin kakkuvuoan ensin elmukelmulla pohjaa myöten (että kakku olisi helppo nostaa vuoasta pois) ja vuorasin reunat myös sopivaksi leikkaamallani piirtoheitinkalvolla.
Asetin alimmaiseksi kakkua, sitten vadelmamoussea, kakkua, valkosuklaamoussea ja viimeiseksi kakkua. Aluksi laitoin kakun hyytymään pakkaseen, se nopeuttaa hyytymistä huomattavasti!
Tässä lopputulos pakkasesta ottamisen jälkeen



Kuorrutin kakun valkoisista vaahtokarkeista tekemälläni vaahtokarkkitaikinalla.

Ystäväperheemme oli kutsuttu isäinpäivä-illalliselle ja päätin tehdä hieman jo jouluisen kattauksen lähinnä värien puolesta. Astioina käytin kullansävyistä katelautasta, Arctican ruokalautasta ja ruskeaa Teeman kulhoa. Servettinä Pentikin punainen jouluservetti ja laseina Riedelin lasit.




















Alkudrinkkeinä tarjosimme ihanan makean-kirpakan punaisen drinkin jossa käytin per annos 4 cl vodkaa ja lantrinkeina puolet Hartwallin uutta punaista Jouluomenalimua sekä puolet Bonaquan omena-vichyä. Ja tietty olin ensin täyttänyt lasit; Ultima Thulet melkein puolilleen jääpaloja ja jäämurskaa.

Alkuruokana tarjoilimme todella herkullista Aura-porokeittoa. Siis nam....tämä oli hyvää!

Aura-porokeitto:
- 1 kolmio Aura-juustoa
- loraus vettä
- 8 dl kuohukermaa
- hieman vehnäjauho-vesiseosta saosteena
- tarvittaessa himppu suolaa
- kylmäsavuporoleikettä, oisko paketissa ollut 100 gramma hätäseen

Leikkaa poroleike pieniksi neliöksi.
Sulata kattilassa veden kanssa Aura-kolmio. Lisää joukkoon puolet poroleikkeen paloista.
Lisää joukkoon kuohukerma ja anna hiljalleen keittyä kasaan, mausta tarvittaessa suolalla.

Paista kuivalla pannulla toiset puolet poroleikkeen paloista rapsakoiksi.
Lisää nämä palat koristeeksi valmiin keiton pinnalle.
Pääruokana nautimme perinteisiä jauhelihapullia perunamuussin ja punajuurien kera. Tämä oli siis rakkaan mieheni toive pääruoaksi.
Ja tästä ei ole kuvaa, koska oikeasti, UNOHDIN!

Kaiken tämän ihanuuden kruunasi kakku,








, joka maistui kaikille!

Juomina läpi aterian toimivat punaviini sekä miehille välidrinkkeinä viski...en puutu tähän osastoon, kommentoikoon mieheni.

p.s lapsille oli katettu oma pöytä ja menu oli lähes samanlainen paitse he söivät alkuruokana voilla kuorrutettua paahtoleipää :)

Vaahtokarkkikoristeet


Marien sivujen ja ohjeiden innoittamana päätin kokeilla vaahtokarkkitaikinasta kakunkoristeiden valmistusta.

Ostin kaupasta kaksia erilaisia vaahtokarkkeja; valkoisia ja vaaleanpunaisia. Laitoin lasikulhoon vaahtokarkkeja ja lorauksen vettä. Sulatin mikrossa niin, että karkit olivat lähes sulia. Toisessa kulhossa minulla oli valmiina sihdattua tomusokeria jonka pesään kaadoin sulat karkit. Käsi sekaan ja vaivasin taikinan tasaiseksi.
Pakko myöntää, että alkuvaiheessa tuntui ettei hommasta tule mitään. Olin jo laittamassa taikinan tekelettä roskiin. Sitten se vaan alkoi irtoamaan käsistä ja tuntui, että tämähän toimii! Ei se taikina ainakaan minun käsistä kokonaan irronnut mutta sopivasti, että sain muokattua siitä pallon.

Ensimmäisen eräni tein valkoisista vaahtokarkeista ja sihtasin joukkoon kaakaojauhetta. Heti tajusin, että tavallaan pieleen meni kun minulla ei ollut oikeaa kaakaota vaan juomiin tarkoitettua jauhetta. Taikinasta tuli todella, todella vaaleanruskeaa...en tiedä kehtaako niitä koristeita edes käyttää.Toisen erän tein sitten suoraan vaaleanpunaisista karkeista ja siitä taikinasta tuli hyvä. Tosin valmiisiin koristeisiin jäi aika paljon kaulitsemisessa käyttämääni tomusokeria joten ensi kerralla käytän vähemmän ja koristeista tulee varmaankin sitten väriltään tasaisempia. Tarkoituksenani oli värjätä vielä punaisella elintarvikevärillä tummempaa taikinaa mutta minulta ei löytynytkään sitä väriä. Joten näistä koristeista nyt sitten käytän joitakin isänpäiväkakussa.

Muotoilin koristeita Marien mallien mukaan tosin kahdenlaisia sydämiä innostuin omasta ajatuksestani kokeilemaan. Koristeiden kannattaa antaa kovettua ihan rauhassa mutta kosteutta ne eivät kestä, joten itse jätin leivinpaperin päälle ne odottelemaan. Saa nähdä ovatko ne aamulla jo kovettuneita ja valmiita käyttöön. Tosin Marien sivuilta luin, että kakun päälle ne kannattaa laittaa juuri ennen esille laittoa eli sunnuntaina sitten.

Herkun lumoissa

Aah....olen kotiutunut Stockan Herkusta...on se vaan addiktiivinen kauppa! En varmaan ole koskaan päässyt sieltä ulos ostamatta mitään.

Tänään lähdin ihan vaan katsastamaan josko löytyisi isänpäiväksi suunnittelemaani kakkuun koristeita. Mitään uutta siltä rintamalta en löytänyt mutta aivan ihania värisokereita tarttui mukaan; rose ja lime. Vielä jäin kuolastamaan laventelia ja kellertävää...aah! Hinta vaan, lähes 7 € per purnukka kirpaisi sen verran, että en raaskinut ostaa nyt kuin nuo kaksi väriä. Tuota roseta ainakin käytän kakkuun ja limeä varmaan pipareihin.

Nappasin mukaani myös upeissa väreissä kylpevän pastapussukan ja hyllyyn jäi vielä odottelemaan seuraava ostosreissua mm. Disney-aiheisia pastoja lapsille!
Nyt on ilta aikeissa suunnitella kakkua rakkaalle miehelle ja hamstrasin lähikaupasta viisi pussia vaahtokarkkeja koska aion kokeilla vaahtokarkkitaikinasta väsätä koristeita...huh, saa nähdä miten minun käy. Raporttia siis tiedossa viim. huomenna :)

Ensimmäiset piparit paistettu!


Tänään on siis ensimmäiset joulupiparit meidän perheessä paistettu! Poikamme suosikeiksi nousivat muumi-, joulukuusi-, traktori-, auto- ja pupumuotit. Teimme siis pipareita ihan valmiista taikinasta koska näin arki-iltana nopeus on valttia!

Koristeluun asti ylsivät ainoastaan joulukuuset, joihin kokeilin ihan lähikaupasta löytyneitä helmiäisrakeita. Kauniita tuli ja mikä parasta, hyviä. Seuraava projektimme piparinpaiston osalta on piparitalon suunnittelu ja toteutus. Sitä odotellessa!

Uusia kirjoja ja lehtiä

Jälleen tarttui Jumbossa käynniltä mukaan uusi kakkukirja The all - colour Cake Decorating Course ja hintakaan ei päätä huimannut, 12,90 €! Kirjassa on perusohjeita, templateja ja pa-aljon kuvia.
Toinen ihana löytö oli Better Homes and Gardens -lehden Christman Cookies erikoislehti jonka hinta, 8,50 € tosin hieman kirpaisi mutta lehti on täynnä toinen toistaan upeampia ohjeita kuvineen. Olihan se siis pakko napata mukaan!
Tänään olen aikeissa leipoa pojan kanssa ensimmäiset joulupiparit, valmistaikinasta tosin. Jos jaksan tänään niitä koristella niin kuvia on luvassa :).

Jauhelihapiirakka

Silloin tällöin talvella tekee mieli tehdä oikein tuhtia jauhelihapiirakkaa ja sitäpä tänään iltaruoaksi meille paistoin.

Tämä on kyllä hyvää mutta aika rasvaista, joten kaloreita ei tässä kohtaa kannata laskea :).

- iso lehtitaikinalevy (esim. Myllyn paras)
- 400 g naudan jauhelihaa
- keitettyä riisiä noin 2 dl
- 1 punasipuli
- 4 valkosipulinkynttä
- mustapippuria
- suolaa
- cayannepippuria
- 1/2 pala Mustapekka-tuorejuustosta
- 1 kananmuna

Sulata lehtitaikinalevy pakkauksen ohjeen mukaan ja kaulitse se noin leivinpellin kokoiseksi.

Laita uuni lämpiämään noin 225 asteeseen.

Hienonna sipuli ja viipaloi valkosipulinkynnet.
Paista jauheliha pannulla ja lisää joukkoon sipulit paistumaan. Mausta jauheliha mustapippurilla, suolalla ja cayannepippurilla.
Ota pannu pois liedeltä ja sekoita joukkoon keitetty riisi.

Tänään heitin vielä tuon täytteen joukkoon tosiaan puolikkaan Mustapekka-tuorejuustopalan kun sitä sattui olemaan jääkaapissa.

Piirakasta tuli kyllä aika rasvainen, onhan tuo taikina itsessään jo tuhtia eli jos ei halua niin juustoa ei tarvitse laittaa. Se antoi kyllä hyvin makua!

Lisää lopuksi kananmuna sitomaan täytettä.Levitä täyte kaulitun lehtitaikinalevyn keskelle, nipistele keskikohta ja päät kiinni. Voitele kananmunalla ja töki vielä haarukalla piirakan pinnalle reikiä.

Paista kauniin ruskeaksi ja nauti heti.

Maalaissarvet

Päätin eilen illalla leipoa pikaisesti maalaissarvia Täydellisten naisten seuraksi.

- 4 dl sinistä maitoa
- 2/3 pakettia hiivaa, siis tuoretta siitä 50 g palasta
- 1 kananmuna
- hyppysellinen sokeria tai loraus hunajaa
- 1 tl suolaa
- 1 dl juoksevaa margariinia
- jauhoja (eilen käytin vehnäjauhoja ja ruis-sihtijauhoja)

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota joukkoon hiiva. Lisää kananmuna, sokeri, suola ja juokseva margariini. Lisää jauhoja samalla taikinaa vaivaten. Taikina saa jäädä pehmeäksi.
Varo laittamasta liikaa jauhoja koska muuten sarvista tulee liian kiinteitä ja kovia. Ennemmin sellainen taikina, että ei ihan irtoa käsistä ja käytät jauhoja apuna leipomisessa.

Laita uuni lämpiämään noin 225 asteeseen ja anna taikinan kohota lämpimässä noin 20 minuuttia.

Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja muotoile käsin taikinasta sopivan kokoinen kiekko. Leikkaa taikinapyörällä kiekko kahdeksaan osaan ja muotoile sarviksi. Tässä vaiheessa jos haluaa sarvista ruokaisempia, voi väliin laittaa esim. nakin/meetwurstia/Aura-juustoa tai mitä nyt mieli tekee ja kaapista löytyy.
Anna vielä pellillä kohota hetkisen, näin sarvista tulee kuohkean pehmeitä.

Voit halutessasi voidella sarvet kananmunalla mutta itse tykkään, että ne jäävät pinnalta jauhoisiksi. Paista uunissa kauniin ruskeiksi.

Itse nautin maalaissarvet aina halkaistuina ja väliin sujautan pari siivua maukasta juustoa. Eilen kaadoin kyytipojaksi lasillisen hanapunkkua, nami!

Tapas-ilta


Vietimme siis eilen tapas-iltaa jonka esivalmistelut aloitin siis jo päivää aiemmin.

Valitsin pöytään:
- perunapaprikamunakasta
- mausteisia pieniä lihapyöryköitä
- ohueksi leikattuja broikkulastuja
- mojo-kastiketta ja valkosipulikastiketta
- maalaislohkoperunoita
- marinoituja oliiveja sekä valkosipuleita
- valkosipulileipää
- erilaisia juustoja ja melonia
- sangriaa kannullinen

Jälkiruokana tarjosin syntistä suklaakakkua ja konjakkikermaa.

Ilta oli oikein onnistunut ja tapaspöytä keräsi kehuja. Ainoastaan perunapaprikamunakas ei oikein maistunut. Se olisi varmaan ollut hyvää heti lämpöisenä, ei kylmänä. Lihapyörykät olivat sopivan tulisia kun maustoin massan Blazin' kastikkeella ja tein pyöryköistä pienen pieniä. Vaikka itse epäilin mojo-kastikkeen makua, sai se muilta paljon kehuja. Itse en siitä vaan tykännyt mutta eipä sillä väliä kun vieraille maistui.
Kaikkea jäi ihan reippaasti ja täksi päiväksi suunniteltu pihviateria jäi odottelemaan...rääpimme siis eilisiä jämiä hanapunkun kera.

Ainiin, jälkiruokana tarjoilemani suklaakakku oli juuri niin syntisen hyvää kuin muistinkin. Nyt se kummittelee tuolla jääkaapissa....sitä kun ei pysty syömään kuin pienen pienen palan konjakilla maustetun kerman kera. Heh, hauskat naurut saimme vielä illalla kun vispasin kermaa maidon vaahdottimella kun en halunnut käyttää normaalia vatkainta kun Samppa oli jo mennyt unten maille...siinä sitten yritin vaahdottaa ja hyvät alut sain mutta sitten oli aiheellista napata perinteinen käsivispilä kehiin :).



Mojo-kastike lohkopotuille

Bongasin mojo-kastikkeen ohjeen uusimmasta Koti ja Keittiö -lehdestä ja ajattelin kokeilla sitä tämän illan tapas-illallisella lohkopottujen kanssa.
Muuntelin reseptiä hieman koska tuntui siltä, että ohjeen kohdalla täytyy hieman sooloilla...kuten yleensäkin teen :).

- 50 g manteleita (käytin lastuja kun muuta ei ollut) tai kuivuneen vaalean leivän sisusta
- 1 punainen paprika
- 4 valkosipulinkynttä
- 1 tuore chili
- 2 tl omenaviinietikkaa
- 1 tl paprikajauhetta
- tuoreen sitruunan mehua
- 1 dl oliiviöljyä
- myllystä suolaa
- myllystä mustapippuria
- hyppysellinen sokeria

Poista chilistä ja paprikasta siemenet ja pilko ne pieniksi paloiksi. Kuori valkosipulit. Laita tehosekoittimeen mantelit, paprika, chili, valkosipulit, omenaviinietikka, paprikajauhe ja sitruunamehu. Käynnistä masiina ja sekoita tasaiseksi tahnaksi. Lisää öljyä norona ja sekoita samaan aikaan. Mausta suolalla, sokerilla ja mustapippurilla.
Laita kylmään tekeytymään.

Minulla ainakin tehosekoitin taitaa vedellä viimeisiään koska ei oikein jaksanut pyörittää täysin sileäksi tahnaa ja tahnasta tuli lämmintä??? eli on aika vaihtaa kone! Mutta eiköhän se jääkaapissa maustu ja ole hyvää illalla pottujen kanssa.

Todella jäin itse hieman miettimään tuota mantelia, sen maku jotenkin puski kastikkeesta läpi. En tiedä onko näin tarkoituskin mutta ensi kerralla kokeilen leivänsisuksesta. Joku mojo-expertti voisi neuvoa tässä? Tämä olikin minulle ihan uusi tuttavuus enkä ole koskaan maistanut joten vaikea mennä sanomaan millaista tämän pitäisi olla. Mutta tulisuutta löytyy!

Terhin pita shish taouk

Tämän pikkusuolaisen olen siis kehitellyt Montrealissa nauttimieni Shish taouk pitaleipien innoittamana. Näitä väsäsin eilen vielä yömyöhään kun koko illan olin väkertänyt täksi illaksi tapaksia...

- pitaleipiä (meillä oli Euroshopperin aika pieniä pitaleipiä mutta äärettömän hyviä!)
- valkosipulimajoneesia
- broikun fileitä
- oman maun mukaan mausteita broikulle; grillimaustetta, paprikajauhetta, cayannepippuria tms.- jäävuorisalaattia
- punasipulia
- luumutomaatteja

Suosittelen, että valkosipulimajoneesin teet itse. Pohjaksi käy kyllä kaupan valmis, saa toki tehdä itsekin jos ylimääräistä aikaa riittää. Mutta erittäin makoisaa saa kun kaupan valmiiseen purnukkaan puristaa lähes kokonaisen valkosipulin. Kansi kiinni ja anna tekeytyä jääkaapissa pari päivää....no, minä tein sen eilen päivällä ja hyvää oli jo illalla :).

Paista broikun fileet. Itse paistan fileet aina vichyvedessä tai esim. omena/appelsiinimehussa, riippuen siis haluanko fileisiin makua. Jos paistat fileet öljyssä pelkästään niin niistähän tulee ihan kuin kengänpohjia söisi! Paiston aikana neste kertyy fileeseen ja siitä tulee pullean maukas.

Suikaloi jäävuorisalaatti ohueksi ja viipaloi luumutomaatit sekä punasipuli ohuiksi suikaleiksi. Leikkaa terävällä lihaveitsellä vinottain broikunfileestä ohuen ohuita lastumaisia viipaleita.
Sivele pitaleivät vedellä ja lämmitä mikrossa pakkauksen ohjeen mukaan. Leikkaa pitaleipä auki ja sivele reilusti pohja valkosipulimajoneesilla. Levitä pitaleivälle broikunviipaleet, salaatti, pari tomaattisiivua ja muutama sipulin siivu.
Kääräise rullalle ja nauti välittömästi esim. cokiksen tai oluen/siiderin kera. Ja eikun nauttimaan!

Syntinen suklaakakku

Tämä on aivan taivaallisen hyvää suklaakakkua, vaikka itse sanonkin!
Kakku kannattaa tehdä pari päivää ennen tarjoilua, silloin se on tekeytynyt kunnolla. Olen itse muokannut tämän reseptin lukuisien kokeilujeni jälkeen ja tämä on siis minusta "se paras".

- 1 dl vahvaa kuumaa kahvia
- 250 g tummaa suklaata (esim. Fazer)
- 250 g normaalisuolaista voita
- 2 dl sokeria
- 2 tl vaniljasokeria
- 4 kananmunaa

- tarjoiluun vaahdotettua vispikermaa joka on maustettu lorauksella konjakkia

Ihan ensimmäiseksi vuoraa irtopohjainen vuoka alumiinifoliolla huolellisesti ja laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.
Kaada kuuma kahvi vesihauteessa olevaan kulhoon. Pieni tumma suklaa joukkoon ja anna suklaan sulaa rauhassa sekoitellen. Suklaa ei saa palaa! Lisää pieninä erinä, vuorotellen paloiteltu voi sekä sokeri. Ota kulho pois vesihauteesta pöydälle.
Vatkaa kananmunien rakenne kevyesti ja lisää suklaaseokseen.


Kypsennä suklaakakkua noin tunti. Kakku kohoaa upeasti uunissa mutta sen kuuluu lässähtää kasaan. Anna kakun jäähtyä vuoassaan ihan rauhassa. Irrota folio vuoasta mutta älä kakusta. Siirrä tarjoilualustalle folioineen ja peittele vielä foliolla.
Laita kakku jääkaappiin pariksi päiväksi tekeytymään.


Ota kakku huoneenlämpöön noin 3 tuntia ennen tarjoilua ja irrota folio varovasti koska kakku murtuu helposti. Kakun päällisen voi koristella kaakaojauheella tai vaikka tomusokerilla.
Tarjoile konjakilla terästetyn kermavaahdon kanssa.

Salice Salentino Rosso Nero Riserva 2002

Testasimme eilen uuden punaviinituttavuuden Salice Salentino Rosso Nero Riserva 2002 ihan vaan tv:n katselun lomassa nauttien samalla ciabatta-leipää, tuorejuustoja ja muita erilaisia juustoja.
Viinistä viiniin -kirja antoi tälle viinille 4 pojoa ja hinta-laatusuhteenkin luvattiin olevan 2 joten innolla odotimme miltä viini maistuu ja tuoksuu.


Ehkä hivenen liian aikaisin viiniä maistelimme, se olisi saanut vielä pidempään levätä lasissa mutta hyväähän se oli. Minä löysin viinistä pippuria ja savua, tulipa mieleeni jopa turkinpippurit. Jäimme miettimään, että hyvän pippuripihvin kanssa loistava valinta ja säästämmekin loppun pullosta sunnuntain pihveille.
Päädyinkin tänään ostamaan viinikaappiin toisen pullon odottelemaan ja nappasin mukaani myös pari pulloa eilisessä Hesarissa edullisten uutuuspunkkujen testissä voittanutta Sol de Chile Syrah Merlot 2005. Se jää vielä viinikaappiin odottelemaan sopivaa hetkeä.
Huomenna meillä onkin luvassa tapas-ilta; tänään teen jo perunapaprikamunakkaan sekä jälkiruoaksi syntisen suklaakakun. Muuten on luvassa mausteisia lihapullia, marinoitua broikkua, paria erilaista dippisoosia, oliiveja, marinoituja valkosipuleita, lohkopottuja, valkosipulileipää ja tietenkin erilaisia juustoja mm. Manchegoa ja melonia. Juomaksi tietenki itse tehtyä sangriaa....huomista odotellessa! Ja kuvia luvassa!

Tapasillan esivalmisteluja, perunapaprikamunakas

Tämän illan Tapas-illallista aloin esivalmistelemaan siis jo eilen.
Perunapaprikamunakas piti saada vetäytymään yön yli ja samoin syntinen suklaakakku (ohje löytyy leivonnaisista) tekeytymään.

Perunapaprikamunakas:
- 6 perunaa, kiinteämaltoisia
- 1 punasipuli
- 1 tuore chili
- 1 pieni punainen paprika
- oliiviöljyä paistoon
- mustapippuria myllystä
- suolaa myllystä
- 6 kananmunaa

Kuori ja viipaloi perunat todella ohuiksi viipaleiksi. Itse en onnistunut tässä täysin ja se pidensi perunoiden kypsennysaikaa eikä munakkaasta tullut ulkonäöltään niin kaunis joten tähän osaan kannattaa panostaa ja viipaloida huolella.
Kuori ja hienonna punasipuli pieneksi hakkeeksi.
Halkaise chili sekä paprika ja poista siemenet molemmista. Viipaloi molemmat.

Kuumenna öljy paistinpannussa (ei valurautainen vaan pinnoitettu!). Kuullota sipulia hetki ja lisää perään perunaviipaleet sekä chili. Mausta suolalla ja pippurilla. Kypsennä miedolla lämmöllä kannen alla noin 20 minuuttia, pyöräyttele välillä.
Perunat eivät saa ruskistua. Lisää paprikat hieman ennen kuin perunat ovat kypsiä.


Vatkaa munien rakenne rikki kulhossa ja kaada pannulle. Siirtele munamassaa lastalla muutaman kerran. Anna kypsyä kannen alla rauhassa miedolla lämmöllä. Käännä munakas kannen avulla.
Jäähdytä kypsä munakas.
Laita yön yli jääkaappiin vetäytymään painon alle.
Munakkaasta voi leikata annospaloja esim. cocktailtikkuihin.

Piparkakkuja leipomaan!


Löysin tänään Suuren Suomalaisen Kirjakerhon myymälästä etsimäni Inga ja Kristiina Aaltosen Pienen Piparkakkukirjan, hintaan 14,90 €.

Selailin ruokamessuilla toistakin pirpakakkukirjaa mutta tämän kirja jäi kuitenkin paremmin mieleen ehkä mielenkiintoisempien talojen ja näyttävämpien koristelujen suhteen.
Nyt täytyykin sitten aloittaa meidän perheen piparkakkutalon suunnittelu! Mahdollisuudethan ovat rajattomat tosin muotteja täytyy hankkia lisää. Muottien keräilystä onkin tullut jo pienimuotoinen harrastus vaikkei minulla vielä montaa erikoista perusmuottien lisäksi olekaan. Upeat kupariset Yhdysvalloista ostetut muotit ovat vielä jossain kätköissä...laitan niistäkin kuvia kunhan ne löydän.

Arki-illan nopea itämainen wokki


Teemme usein arkena kotona helposti ja nopeasti valmistuvaa itämaista wokkia. Sen ainekset riippuvat siitä mitä kaapeista löytyy.
Tässä kuitenkin ohje siihen mitä pääsääntöisesti wokissa käytämme.

- broikun maustamatonta filesuikaletta noin 400 g
- purkki kookosmaitoa, myös kevyt käy hyvin
- saostukseen tarvittaessa Maizenaa
- pussillinen valmista mausteseosta (thaimaalainen/tandoori/tikka masala)
- 3-4 valkosipulin kynttä viipaloituna
- pussillinen valmiita wokkivihanneksia oman maun mukaan
- paketti sokeriherneitä
- munanuudeleita
Lisukkeeksi paistan yleensä kaupasta saatavia valmiita naanleipiä jotka voitelen vielä voilla.

Paista kuumassa wokissa broikun fileet kypsiksi ja mausta mausteseoksella. Lisää viipaloidut valkosipulit sekä sokeriherneet. Kaada joukkoon kookosmaito ja anna wokin poreilla.
Tässä välissä laita nuudelit kuumaan veteen paketin ohjeen mukaisesti kypsymään ja samaan aikaan naanleivät uuniin hetkeksi.
Lisää wokkiin wokkivihannekset ja pyörittele hetki. Lisään wokkivihannekset melkein lopuksi siksi ettei niistä tulisi "lötkön vetisiä". Saosta vielä tarvittaessa Maizenalla.

Siivilöi vielä nuudelit wokkiin, pyöräytä muutaman kerran ja ei muuta kuin nauttimaan! Tällä kertaa katoin ihan perussetin pöytään, näin arkena. Kaunis servetti ja puikot riittävät mainiosti herättelemään ruokahalua.
Tämän annoksen kanssa nautimme lasilliset KWV:n Chardonnayta jonka tammisuus sopi hyvin wokatulle broikulle. Jostain syystä nyt on jo pidemmän aikaa tullut ostettua paljon Etelä-Afrikkalaisia viinejä joten siksi tämä valinta. Harmitti vaan kun en ole raaskinut vielä hankkia tammisille chardonnaylle sopivia Riedelin Montrachet laseja mutta jonain päivänä :), onneksi oli kuitenkin Riedelin peruslasit chardonnaylle.

Suklaa-kookospullat

Näitä pullia kun meidän perheessä leipoo niin ne häviävät salamavauhtia parempiin suihin :)

Taikina:
- 2,5 dl sinistä maitoa
- 25 g tuoretta hiivaa
- 1 kananmuna
- hyppysellinen suolaa
- 1 dl sokeria
- 100 g voita
- vehnäjauhoja, noin 6-7 dl


Täyte:
- 150 g voita
- 1,5 dl sokeria
- 1 tl vaniljasokeria
- 2 kananmunaa
- vajaa pussillinen Fazerin Minutblock tummaa suklaata
- 2 dl kookoshiutaleita
- 0,5 dl perunajauhoja
- 0,5 dl vehnäjauhoja

Valmista normaali pullataikina; lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva. Lisää kananmuna, suola ja sokeri. Lisää osa vehnäjauhoista ja alusta taikinaa. Lisää rasva sekä loput vehnäjauhoista ja vaivaa taikina sopivan pehmeäksi. Kohota lämpimässä paikassa liinan alla noin 20 minuuttia.

Valmista täyte.

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää vaahtoon kananmunat yksitellen. Lisää lopuksi kookoshiutaleet ja jauhot täytteeseen. Sekoita tasaiseksi. Älä siis sekoita täytteen joukkoon suklaapaloja koska muuten täytteen levittäminen taikinan päälle hankaloituu.
Kauli taikinasta suorakaiteen muotoinen ohut levy. Levitä levyn päälle tasaisesti täytettä ja ripottele lopuksi pinnalle suklaapalat. Kääri levy rullalle.




Leikkaa rullasta sopivan kokoisia kiekkoja ja aseta ne wienervuokiin. Voitele kananmunalla ja ripottele pinnalle raesokeria. Paista noin 200 asteisessa uunissa kauniin ruskeiksi.


Nauti lämpöisinä kylmän maidon kera!
p.s. minulla oli raesokeri loppu joten kuvan pullissa sitä ei ole.

Ruokamessuilla

Käväisin eilen Helsingin Ruokamessuilla ja täytyy kyllä todeta, että eipä siellä mitään uutta ollut. Juustoja maistelin monellakin tiskillä ja ostin mukaankin Juustoportin Santa Claus Isabellajuustoa, jonka maku miellytti kovasti.

Mukaan tarttui myös Helsingin Sanomien Ruokatorstai-kirja jossa oli pikavilkaisulla todella hyviä reseptejä ja kirja on hauskasti tehty kuukausirytmin mukaisesti. Myös pari muottia; traktori ja auto tarttui yhdeltä osastolta mukaan. Niillä on hauska tehdä keksejä Samuelin tuleville synttäreille.

Mutta siis muuten messujen anti jäi kyllä laihaksi. Paljon oli ihmisiä mutta omasta mielestäni ei oikein mitään uutta ja mielenkiintoista. Ehkäpä sitten ensi vuonna?

Polttaa, polttaa

Meidän perheessä jostain syystä pidetään mausteisesta ja tulisesta ruoasta ja ajattelinkin nyt tässä aikani kuluksi lueskella netistä hieman chileistä ja yleensä tulisista kastikkeista. On ikävää, että Suomesta ei juurikaan mitään kunnon tulisia kastikkeita saa, siis kaupoista. Onhan niitä kaikenlaisia chilikastikkeita ja Tabascoja mutta eivät ne tulisia ole.

Tästä tietenkin herää kysymys, että pitääkö ruoan olla tulista? Minusta ei tietenkään polttavan tulista, koska kyllä ruoan omien aromien ja makujen pitää tulla esille. Makuaisti tosin tottuu tulisuuteen ja voin sanoa, että reilu vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan laittavani ruokaan paljon käyttämäämme Blazin' kastiketta. Nyt jo käytän sitä maustamaan wokkiruokia, pizzaa ja lämpimiä voileipiä. Mieheni toki lisää sitä vielä valmiisiin ruokiin mutta hänen sietokykynsä onkin aivan toista luokkaa!

Kaikki oikeastaan alkoi siitä, kun mieheni kävi Yhdysvalloissa Buffalo Wild Wings -ravintolassa syömässä kanansiipiä juuri tuolla kyseisellä Blazin' kastikkeella terästettynä. Hän osti saman tien muutaman pullon kotiin. Nyt erilaisia kastikkeita löytyy jo useita ja jopa ystäväpiirimme on jäänyt Blazin' kastikkeen lumoihin. Eikä kastikkeiden kerääminen varmasti tähän pääty.
Tällä hetkellä kaapistamme löytyvät seuraavat soossit:


- Blazin'
- Pepper Palace, Hot-n-smoky
- Pepper Palace, Original x-hot
- CA Johns Fiery foods, Black Mamba

Tämä Black Mamba on tehty chocolate habaneroista ja ainakin valmistajan mukaan melkein vastaa tulisuudeltaan red savinaa (Scovillen yksikköinä 350 000 - 577 000), jota siis pidetään maailman tulisimpana chilinä.

Habanerot ovat siis tulisimpia, Scovillen yksikköinä noin 200 000 - 300 000. Scovillen yksiköitä käytetään "tulisuusluokkana". Wilbur L. Scoville aloitti vuonna 1912 testaamaan paprikoiden tulisuutta ja siitä tämä luokitus sai nimensä. Vertailun vuoksi, tyypillinen jalapeno on tällä asteikolla noin 4 500 ja Tabasco noin 30 000 - 50 000. Tietenkin tällainen mittaustapa on hyvin subjektiivinen eikä siihen voi täysin luottaa mutta suuntaviivoja nämä yksiköt antavat. Täytyy muistaa, että tulisuuteenhan vaikuttaa hyvin paljon ilmasto, maaperä, sää ja maantietellinen sijainti.

Jos siis Tabasco tuntuu tuliselta niin tämä Black Mamba kannattaa jättää suosiolla unholaan :). Black Mamba on niin tulista, että suoraan sitä ei voi pienestä purkista voi pistää suuhun. Jo hammastikun pään maisteleminen on kuulemma tuskaa...itse en ole edes uskaltanut. Kastike on myös vaarallista iholle joutuessaan, siitä onkin purkin kyljessä maininta. Lähinnä kastiketta voi käyttää mikäli löytää hyvän makuisen tavallisen kastikkeen ja haluaa siihen potkua niin tätä voi tosiaan hammastikun kärjellä lisätä antamaan tulisuutta.

Jos kiinnostaa lukea enemmänkin chileistä ja aiheesta niin näille sivuille ainakin minä jäin pitkäksi aikaa lueskelemaan:
- Inferno, todella paljon tietoa ja kuvia
- Fatalii, täältä voi sitten siemeniä tilata ja aloittaa kasvattamaan omaa chilipuutarhaa!
Omasta mielestäni maultaan parasta kastiketta, tosin ei tulista, on FRANK'S RedHot, jota ainakin joskus sai WTC:n amerikkalaisesta puodista. Nyt en ole aikoihin käynyt joten liekö puoti enää pystyssäkään.

Mutta nyt leipomaan!

Tomaattikeittoa lohen ja tomaattisalsan kera

Idean tähän alkuruokaan sain jonkin lehden reseptistä jossa keittona oli kylmä keitto mutta koska en jotenkin itse perusta kylmistä keitoista niin korvasin sen lämpimällä.
Tästä annoksesta tulee joko kahdelle pääruoka tai neljälle alkuruoat.

- 1 pieni purkki Campbell'sin tomaattikeittoa
- 2 valkosipulinkynttä puristettuna
- hieman jotain tulista chilikastiketta, itse käytämme Buffalo Wild Wings, Blazin' soossia jota tuotamme tuttavallamme Yhdysvalloista ja tätä soossia laitan keittoon max 1/2 tl koska se on ERITTÄIN tulista
- hieman kevyt ruokakermaa maun mukaan
- 200 g lohifilettä (mieluusti jo nahaton mutta voit toki käsitellä itsekin)
- 2 salottisipulia
- 2 tomaattia
- 1 chilipalko
- hieman mustapippuria
- oman maun mukaan tuoretta ruohosipulia hienonnettuna
- 1 tl öljyä
- koristeeksi parmesaanilastuja

Valmista ensin salsa. Kuori ja hienonna salottisipulit ihan pieneksi hakkeeksi. Poista tomaateista sekä chileistä kannat ja siemenet. Kuutioi molemmat pieneksi ja yhdistä sipulihakkeen kanssa. Mausta salsa mustapippurilla ja ruohosipulilla.

Laita keitto porisemaan eli valmista keitto purkin ohjeen mukaisesti (purkki keittoa + purkillinen vettä). Lisää keittoon puristettu valkosipuli (ei haittaa vaikka keitto ei ole tasaista, saa siis olla sattumia) ja makusi mukainen ripaus tulista chilikastiketta. Lorauta joukkoon kevyt kermaa pehmentämään keittoa.
Tarkista maku. Keitto saa olla lempeän tulinen.

Leikkaa nahattomasta lohifileestä ohuita viipaleita, 2 per ruokailija. Kuumenna öljy pannulla ja paista fileet kauniin värisiksi.
Annostele keitto lautasille, nosta keiton päälle paistetut lohifileet ja päällimmäiseksi tomaattisalsaa. Vuole koristeeksi parmesaanilastuja.

Me tarjosimme tämä alkuruoan juomana australialaista Jacob's Creek Semillon Chardonnay valkoviiniä, jonka hieman tamminen aromi sopii mielestäni kuin nenä päähän tälle alkuruoalle.
Leppoisaa perjantai-iltaa syysmyrskystä huolimatta!

Joulu jo mielessä

Pohjoisesta ollaan jo kotiuduttu tänne Etelä-Suomen vesisateeseen :(

Kylläpä tuli kuitenkin jo joulufiilikset pohjoisessa ja viimeistään tänään kun piipahdin Kampin Pentikissä, jossa joulua oli jo laitettu kivasti esille. Siis minä rakastan joulua ja varsinkin joulun suunnittelua, kodin laittamista ja ruokatarjoilujen suunnittelua.

Aiheesta innostuneena haravoimme iltapäivän pihaa, että saisin jouluvaloja jo kohtapuoliin ripustella pihalle. Lisää kynttilälyhtyjä täytyy hankkia ja muuta ihanaa pimeisiin iltoihin. Kaivelin myös lehtikätköistäni pari ihanaa lehteä; Canadian Living Cookbook Special, joka on rakennettu joulun ympärille sekä Canadian House & Home -lehden special Christmas Issue 2003, joka on myös täynnä ihania reseptejä ja koristeluvinkkejä. Varsinkin ensimmäisessä lehdessä oli suussa sulavia reseptejä ja vesi jo herahti niin kielelle, että näinköhän pitää jo joitakin reseptejä kokeilla :)...



Onneksi olen reissuvuosiltani säästänyt nämä lehdet koska yksi intohimoistani on lehdet, niiden lukeminen ja varsinkin niistä sisustuskuvien ja ruokareseptien leikkaaminen. Kuvia sekä reseptejä onkin kertynyt jo aikamoinen läjä

ja ne vain odottavat paperille liimausta, muovitaskua ja omaa paikkaansa kansiossa. Kansiot löytyvät niin sisustusvinkeille kuin resepteillekin. Varsinkin muuten tykkään leikata kuvia erilaisista kattauksista, niistä kuvista on kiva hakea vinkkejä kun suunnittelee kattausta omiin juhliin. Leikattavia lehtiä on kertynyt aikamoinen pino koska ostan lähestulkoon kaikki suomalaiset ruokaan ja sisustamiseen liittyvät lehdet...toivottavasti mies ei lue tätä...heh. Osan lehdistä säästän enkä raaski niitä leikata, tähän joukkoon kuuluvat mm. Suomen Kuvalehden Gourmet -lehdet, Viini-lehdet, Maku-lehdet, Fine - Scandinavian fine wine magazine (jossa on muuten aivan älyttömän upeita kuvia!! joskin lehden hinta 25€ kirpaisee kyllä), Avotakka ja Painonvartijat-lehti (tässä lehdessä on aivan ihania kevytreseptejä). Muut lehdet joutuvat siis säälimättömään syyniini ja vain parhaat ja mielestäni kokeilukelpoisimmat reseptit päätyvät kansiooni.

Mielenkiinnolla odotan muuten Pirkan uutta tulemista, onhan kaksi hyvää ystävääni parhaillaan luomassa meille uutta lehteä. Tähän asti Pirkan ohjeet olen aina napannut ruokakaupasta mukaan erillisen resepti/tarjouslehtisen muodossa ja myös lehdestä läpi kolunnut...saa nähdä mitä uusi lehti tuo mukanaan?!